Maansiirto- ja tasoitustöitä tehtiin myös rinteessä, jossa maanpinta laskee 15 metrin matkalla keskimäärin kolmisen metriä ja osan matkaa huomattavasti jyrkemminkin. Tela-alustaisen kuormaajan puskuteho ja maastokelpoisuus ovat omiaan tällaisessa haastavassa paikassa. Lisäksi oli riski, että takapihalle olisi rakennusvaiheessa jäänyt nauloja, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa rengasrikon pyöräalustaiselle koneelle.
On loogista, että toisella kahvalla ajetaan ja toisella hallitaan kuormainta. Ajokahvan toimintalogiikka kuitenkin vaati aluksi totuttelemista. Kun kahvan työntää eteen, kone kulkee luonnollisesti suoraan eteenpäin. Kun samalla vääntää vipua sivulle, kone kaartaa samaan suuntaan kuin vipua vääntää. Peruutettaessa vipua tietenkin vedetään taakse. Alas ja vasemmalle vipua siirrettäessä kone kuitenkin kaartaa takaoikealle ja vastaavasti alas ja oikealle väännettäessä kone kaartaa takavasemmalle. Ajovivun kääntäminen vasemmalle siis määrittää, että koneen keula kääntyy vasempaan ajosuunnasta riippumatta.
Tämä vaati alkuvaiheessa keskittymistä erityisesti ahtaassa paikassa, kuten ajettaessa asuinrakennuksen lämmitysjärjestelmän kompressoriyksikön vierestä. Mielessä vaani kauhankulmalla rikki rohnaistu kompressorin lämmönvaihtimen kenno korjauskustannuksineen. Tarkka ajaminenkin onnistuu liukuohjauksesta huolimatta, mutta tarkkana on toki oltava. Moottori vääntää hyvin myös matalilla kierroksilla, mikä rauhoittaa koneen käyttäytymistä.
Kun hallintalaitteisiin tottuu, alkavat ajonopeudetkin nopeasti nousta ja työteho kasvaa. Ajohydrauliikan säätötilavuuspumppujen toiminta on loogista ja ajaminen luontevaa.
Koneen saa kääntymään myös paikallaan kääntämällä vipua suoraan sivulle, mikäli alusta on sopivan liukas. Ajohydrauliikan voima ei kuitenkaan ihan riitä paikallaan kääntämiseen kaikissa tilanteissa. Jos alusta on tahmea ja kone vielä kuopassa siten, että koneen paino kohdistuu enimmäkseen telojen reunoille ja päihin, on paikallaan kääntämisen sijasta ajettava vuorotellen eteen ja taakse samalla kääntäen. Konetta tarvitsee pyöräyttää paikallaan oikeastaan aika harvoin. Se hiertää kumiteloja sivusuunnassa aggressiivisesti ja taitaa vain nostaa polttoaineenkulutusta turhaan.
Trukkipiikeille ilmeni tarvetta siirrettäessä kuormalavallista, jossa oli käsin pinottuna kerroksittain pihakiviä. Lavan paino oli onneksi vielä koneen nostokyvyn rajoissa. Vaikka koneen perä kevenikin huomattavasti, pystyi koko lavan nostamaan trukkipiikeillä pois paikasta, joka olisi ainakin ylärinteeseen ajaen jäänyt pyöräalustaiselta koneelta haaveeksi. Samalla tuli todettua, että pitkät trukkipiikit jatkavat koneen pituutta niin, että kone muuttuu kömpelöksi ahtaassa paikassa. Trukkipiikkejä toki saa 36", 42" ja 48"-pituisina (91, 107 ja 122 cm).
Yksin työskennellessä kuljettajan istuin olisi hidastanut ja vaikeuttanut työskentelyä haastavassa maastossa. Seisomapaikalta on vain yksi askelma maahan, mikä tekee liikkumisesta nopeaa.
Koska työhydrauliikka ja ajohydrauliikka ovat omissa hydrauliikkapiireissään, ne eivät häiritse toisiaan normaalissa ajossa. Rajoittavaksi tekijäksi muodostuu moottorin teho, joka loppuu kesken tilanteessa, jossa ajovoimansiirto tarvitsee paljon tehoa käännettäessä konetta samalla, kun työhydrauliikkaa kuormitetaan reilusti. Silloinkaan kone ei sammu niin laakista, etteikö kuljettaja ehtisi siihen reagoida. Moottorin teho riittää kyllä rauhallisemmalla liikenopeudella.
Lue Koneviestistä, mihin töihin Vermeerin minikuormain on parhaimmillaan ja missä kohteissa työskentely oli haastavaa!
Lue myös
Vermeerin minikuormaimessa pieni koko, telat ja tehokas hydrauliikka – kuljettaja seisoo ajaessaan
Prisma aloittaa kaivinkoneiden myynnin – verkkokaupasta voi nyt ostaa minikaivukoneen
