Vanha klassikko vai uusi sähkötykki? – katso video ja päätä itse kumpi Jaguareista on sinun makuusi

Vasemmalla vuoden 1970 mallin XJ6 ja oikealla tämän vuoden I-PACE. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kahden oman aikansa huippuauton, vuoden 1970 Jaguar XJ6:n ja tämän vuoden Jaguar I-PACE sähköauton, koeajot paljastavat autojen kehityksen puolen vuosisadan aikana. Eroja on, mutta joissain kohdissa vanha peittosi uuden.

Suurin ero autojen välillä on tarpeessa painaa kaasua. Toisessa kaasua pitää käyttää reilusti ja toisessa sitä pitää käyttää hyvin maltillisesti.

Vanhan Jaguar XJ6:n kommervenkeissä on pieni opetteleminen, mutta kun kierroskoneen kaasua oppii käyttämään reilusti, alkaa ajaminen sujua. Osa hevosvoimista on varmaan kadonnut taivaan tuuliin, mutta uutena niitä on ollut riittävästi kiihdyttämään vaunu nollasta sataan noin kymmenessä sekunnissa.

Auton vitosvaihde on erikoisesti sähköinen. Vaihdekepin päässä on nappi ja sitä painamalla nelonen vaihtuu nytkähtäen vitoseen. Tekniikan Maailman vuoden 1970 koeajon mukaan XJ6:n 160 kilometriä tunnissa vastasi tavallisen auton satasen vauhtia. Niin nopeasti ei vanhuksella enää viitsi ajaa. 90 tuntuu jo kovalta vauhdilta nykyautoihin verrattuna.

Jaguarin nykytekniikan taidonnäytteessä I-PACE:ssä sen sijaan on 400 hevosvoimaa ja kaasua tekee mieli painaa, vaikka ei paljoa pitäisi. Auto nimittäin tempautuu sellaisella kyydillä liikkeelle, että moottoritien kiihdytyskaista on vasta alussa kun sallittu raja on jo vastassa. Kaistan lopussa vauhtia olisi varmaan 200, jos loppuun asti uskaltaisi kiihdyttää.

Vaihdekeppiä tässä ei edes ole, napin painaminen riittää.

Vanhan Jaguarin ratti ja varsinkin vilkkuviiksi voisivat olla jämäkämmät. Ovat kuitenkin melkein 50 vuotta kestäneet. Kytkimet mittarien alla ovat hyvin tukevat. Kuva: Jaana Kankaanpää

TM:n arvion mukaan XJ6 on vanhahtavan urheilullinen. Mitä se sitten tarkoittaa, ei minulle selviä. Sen sijaan selviää, että jo 1970-luvulla autoista osattiin tehdä hyvin tasaisesti ja pehmeästi kulkevia.

Kyyti on aivan verrattavissa uuteen Jaguariin. Auto ei kolahda hidastetöyssyyn, vaan lipuu sen yli kevyesti keinuen. Rengasmelun torjumisessa vanha onnistuu uutta paremmin.

Varustelua ei oikein voi verrata, mutta Jaguarissa oli myös ratin etäisyyden säätö jo vuonna 1970.

Vuosikymmenten mittaan matkapuhelimen laskualusta ei ole kehittynyt lainkaan. Mietin usein, miksi uusissa autoissa ei sellaista ole itsestään selvyytenä. Kaipaan laakeaa kitkaista tasoa, jossa olisi johdoton lataus. Sellainen pitäisi 90 000 euron autossa olla!

Ratin paksuudessa ja käyttömukavuudessa puolestaan uusi voittaa vanhan. Vanhan ratti on oudon rimpula nykyautoihin verrattuna. Sama pätee myös itse ohjaukseen, uudessa se on tunnokkaampi.

Sir William Lyonsin piirtämät linjat kestävät aikaa. Jaguarin muotoilu lähti uusille urille vasta 2010-luvulla. Kuva: Jaana Kankaanpää

Muotoilussa vanha voittaa uuden. Uudessa ei silmää tavoittavia yksityiskohtia juuri ole. Muoto on pelkistetty ja yksinkertainen. Se ei kuitenkaan ole yksinkertaisen tyylikäs, vaan yksinkertaisen tavallinen.

Vanhan muotoilu sen sijaan on päinvastainen. Jo kaukaa näkee, että tässä on hieno, laadukas ja arvokas auto. Kuitenkin niin, että tässä ei varsinaisesti pröystäillä. Jos vanha on herrasmiehen rauhallinen ja tyylikäs vaunu, on sähköauto kallis perheauto.

Kuljettajan näkymät ovat myös vanhassa paremmat. Isoista ikkunoista näkee joka suuntaan. Sähköautossa sen sijaa joku palkki on näkökentän edessä koko ajan ja taakse näkymä on varsin kehno.

Missä vuoden 1970-mallissa on suuri moottori, on sähköautossa säilytyspaikka latausjohdolle. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lahdessa sähköauton toimintamatkamittari alkaa näyttää siltä, että on syytä ladata akkua. Sähköjaggen toimintasäde on pisimmillään tehtaan lupauksen mukaan 470 kilometriä. Moottoritienopeus syö virtaa nopeammin.

Pikalatausasemaa ei ihan lähellä ole, joten tyydymme hitaampaan automarketin tolppaan.

Odotellessa voi pohtia autojen käyttökuluja. Motonetin latauspiste on ilmainen, mutta bensa-auton tankkiin mahtuu 50 litraa. Ja niitä tankkeja on kaksi! Kun ne lorottelee tyhjästä täyteen, bensamittari tikittää lähelle kahtasataa euroa. Ei viitsi edes miettiä miten paljon auto kuluttaa.

Sadan litran tankkaaminen kestää minuuttikaupalla, tosin lataaminen kestää vielä paljon pitempään. Täyteen lataaminen tässä kestää auton mittarin mukaan 18 tuntia. Tauon aikana virtaa oli tullut kaksi prosenttia lisää.

Jaguareissa on virikkeitä kaikille aisteille, myös nenälle. Uudessa on uuden hajut ja vanhassa vanha kunnon bensan haju.

XJ6 2.8 Manual 1970

pituus 4,81m, leveys 1,77m, korkeus 1,34m

moottori 2.8l, suora 6

teho 140 hv

nelinopeuksinen käsivaihteisto sähköisellä ylivaihteella

kiihtyvyys 0-100 km/h 12 s, huippunopeus 187 km/h

kulutus n. 12-15 l/100km

hinta 51 100 mk (nykyrahassa noin 75 000e)

I-PACE

pituus 4,62m, leveys 2,01m, korkeus 1,57m

sähkömoottori

teho 400 hv

kiihtyvyys 0-100 km/h 4,8 s, huippunopeus 200 km/h

toimintamatka 470 kilometriä

hinta alkaen 84 380 euroa