MINUN AUTONI Yllätys tuli taloon
Aloimme katsella uutta autoa vuonna 1960 ja päädyimme Wartburgiin, tarkemmin sanottuna De Luxe -malliin. Länsiautoa olisi tehnyt mieli, mutta niitä olisi joutunut jonottamaan ties kuinka kauan.
Olin juuri saanut ajokortin ja jännittyneenä odotin koko päivän uutta autoa. Kun hän sitten illansuussa ajoi pihaan, levähtivät silmäni suureksi, sillä auto olikin Wartburg Coupé.
Isä oli nähnyt autoliikkeen näyteikkunassa myynnissä toimitusjohtajan käytössä jonkin aikaa olleen Coupén ja ihastunut siihen niin, että päätti ostaa sen. En tiedä, paljonko hän siitä maksoi, mutta uutena De Luxen hinta oli 599 000 markkaa ja Coupén hinta 723 000 markkaa.
Auto oli todella kaunis ja sen muotoilua oli kiitelty laajasti Euroopassa. Se oli kuulemma ollut jossain elokuvassakin yhdessä Liisa Tuomen kanssa. Suomeen Coupé-malleja tuli aikoinaan tietääkseni vain kolme kappaletta.
Autolla kierrettiin laajalti Suomessa ja kerran käytiin myös Oslossa. Etuvetoisena sillä oli myös hyvä ajaa talvella. Ainoana ongelmana olivat suojasäät, sillä silloin kaasutin helposti jäätyi. Kun autossa ei ollut vesipumppua, tuli kesähelteellä vastaavasti joskus taukoja, kun moottoria jäähdyteltiin.
Kun isäni päätti vaihtaa autoa, minä ostin häneltä Wartburgin. Se oli ensimmäinen oma autoni. Talvella 1966 käydessäni vanhempieni luona huomasin läheisen järven jäällä jäärata-ajot, joihin sitten piti päästä.
Siihen aikaan ajettiin vielä aika usein talvellakin kesärenkailla. Niin minullakin oli kesärenkaat, mutta ei se kilpailemista haitannut, sillä siellä oli erikseen sarja kesärengasautoille.
Huolsin auton säännöllisesti ja auto toimi ihan kiitettävästi lukuun ottamatta yhtä kertaa. Olin Helsingissä liikenteessä ja lähestyin Mechelininkadulla liikennevaloja, kun ne vaihtuivat keltaiseksi. Tein paniikkijarrutuksen, mutta vauhti pysähtyi vasta edellä ajaneen Mersun puskuriin, joka osui onnekkaasti oman autoni etulamppujen ja puskurin väliin. Syynä oli jarruputken halkeaminen.
Mutta saksalaiset tekivät kovapeltisiä laatuautoja, Mersuun ei tullut mitään havaittavaa vahinkoa ja Wartburginkin vahingot jäivät erittäin pieniksi.
Wartburgin myin 1960-luvun lopulla, kun perhe kasvoi.
Vuonna 2002 huomasin, että Oulussa oli myytävänä huonokuntoinen Wartburg Coupé. Ostin sen itselleni syntymäpäivälahjaksi.
Kun päivätyöt jäivät, Wartburgin kanssa puuhaa riitti seitsemäksi vuodeksi. Sain sen kuntoon Vapuksi 2009. Nyt olen ajellut sillä vuosittain muutaman kerran kesässä.
KARI KAARTAMA
Nurmijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
