Vetovoima jopa 400 tonnia – Vinssillä irtoavat juuttuneet kaivurit, metsäkoneet ja laivat

Kauhavalainen Arto Vuorijärvi sai innostuksen suurtehovinssin rakentamiseen kaverilta, joka toimi metsäkonekuskina. Aluksi vinssi oli sijoitettu traktoriin. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Koneen perässä sijaitseva suuri ankkurilevy pureutuu maahan sitä voimakkaammin, mitä kovemmin vinssataan. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Raskaan sarjan vinssauksissa järeätkin sakkelit vääntyvät. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Vinssatessa katsojat komennetaan kauemmas turvallisuuden vuoksi. Hyttiä suojataan rautaverkolla ja panssarilasilla. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Yli 750 konetta suosta, pellosta, järvestä tai muusta vaikeasta paikasta vinssannut kauhavalainen Arto Vuorijärvi on tarpeen tullen käytettävissä kellon ympäri. Kone odottaa lähtövalmiina kiiltävän Scanian lavetilla.

"Puhelimen päässä olevan konekuskin ensimmäinen reaktio on, pääsenkö lähtemään", Vuorijärvi kertoo.

Viimeisin vinssaustapaus oli kaksi viikkoa sitten Tohmajärvellä jumissa ollut kaivinkone. Vuodessa vinssauksia kertyy 25–30 eri puolilla Suomea.

Suomalaiset koneyrittäjät tuntevat kauhavalaisen vinssimiehen – tai ainakin kaluston. Puheluja on tullut myös ulkomailta ja jopa Itä-Saksasta asti.

"Kerran olen ollut Virossa ja tänä keväänä Ruotsissa."

Yli 90 prosenttia tapauksista koskee kaivinkoneita, mutta Vuorijärvi vinssaa myös puimureita, metsäkoneita, traktoreita ja jopa laivoja.

Koneet ovat usein nevoilla ja metsissä, mutta toisinaan myös järvissä.

"Puhelun aikana minulla on vakiokysymyssarja. Missä päin Suomea on, kuinka painava kone, näkyvätkö vetopisteet, kuinka syvälle uponnut ja miten lähelle vinssillä pääsee", Vuorijärvi luettelee.

Useinkaan nostoon ei riitä pelkkä vinssi ja vaijeri, vaan apuna käytetään lisäkaivinkoneita.

Vinssimiehen mukaan koskaan ei voi tietää kaikkein pehmoisinta kohtaa, mutta reittivalinnoilla voi välttää ikävän yllätysuppoamisen.

Lisäksi koneyrittäjät voisivat Vuorijärven mukaan päästä vähemmillä vaurioilla ripeämmällä toiminnalla. Monilla on iso kynnys pyytää apua.

"Monta konetta on pelastettu sillä, että olen lähtenyt yötä vasten ajamaan. Välillä on ollut senteistä kiinni, ettei ole vesi mennyt pakoputkesta sisään", Vuorijärvi kertoo.

Vinssaus ei yleensä vie kauaa. Lyhin kerta kesti vajaa kolme minuuttia, mutta pisimpään puolestaan on heilahtanut seitsemän päivää. Aikaa kuluu eniten tarvittaviin alkuvalmisteluihin.

80 prosenttia koneista irtoaa alle neljässä tunnissa. Vuorijärvi huomauttaa, että uponneiden koneiden irroitusvalmistelut voi aloittaa heti.

"Ei sitten tarvitse odotella, kun olen paikalla. Vetopisteet esille, puut tueksi ja luiska valmiiksi."

Joskus metsäkoneista tai kaivureista on näkynyt pelkkä katto. Vuorijärvi haluaakin välittää tärkeän viestin koneyrittäjille.

"Hoitakaa ainakin vetopisteet kuntoon. Niiden on oltava olemassa etukäteen siellä, missä niiden kuuluukin olla", Vuorijärvi muistuttaa.

Väärästä kohdasta vetäminen voi vaurioittaa konetta. Kaivinkoneen puomistakaan ei voi vinssata.

"Eihän sitä ymmärretä ennen kuin ollaan upoksissa, että mistäs nyt vedetään. Peilinvarresta ei voi vetää."

Itse rakennettu suurtehovinssi on sijoitettu vanhaan metsäkoneeseen. Vuoden 1983 Rottnea on korjailtu ja kunnostettu vuosien varrella sekä muutettu 8-pyöräiseksi.

"Vanhahan tämä on, mutta hyvin pärjää vähäisessä käytössä. Sähköllä toimii vain startti, lasinpyyhkijät ja puhallin, jolloin pärjätään ilman sähkövikoja", Vuorijärvi kehuu.