Koneviesti: Näin syntyi Linnavuoren ihme – Moneen kertaan pakkosiirretty lentokonekorjaamo kasvoi kansainväliseksi dieselmoottoreiden tuottajaksi

Linnavuoren ensimmäiset dieselit perustuivat lainatekniikkaan. Ruotsalaisen June-Munktell:in lisenssillä tehdyt suurikokoiset raakaöljymoottorit menivät sotakorvauskuunareiden apumoottoreiksi. Muita Linnavuoren sotakorvaustuotteita olivat Skandiaverkenin veturidieselit ja Atlaksen kompressorit, joita tehtiin myöhemmin myös kotimarkkinoille. Kuva: Agcon arkisto

Linnavuoren moottoritehtaan synty juontaa kansalaissodan jälkeiseen Turkuun, missä aiemmin venäläisten hallinnoimalla lentoasemalla aloitettiin lentokoneiden ja lentokonemoottoreiden korjaustoiminta.

Syksyllä 1919 korjaamo siirrettiin Santahaminaan ja nimettiin Ilmailupataljoonan ilmailutelakaksi. Pari vuotta myöhemmin telakan rinnalle perustettiin lentokonetehdas ja vuonna 1928 erilliset yksiköt yhdistettiin Valtion Lentokonetehtaaksi.

Suomenlinnaan ja Santahaminaan oli kelirikkoaikaan heikot yhteydet, tuotantotilat olivat riittämättömät ja tehdas olisi sotatilanteessa ollut liian helposti tuhottavissa. Niinpä laitokselle alettiin etsiä parempaa paikkaa, tarjolla olivat muun muassa Inha, Forssa, Vaasa, Kokkola, Savonlinna ja Suonenjoki.

Hallitus päätti vuonna 1931 siirtää tehtaan Parolaan, mutta Tampere teki vieläkin paremman tarjouksen. Lentokonevalmistus päästiin aloittamaan Härmälän uusissa tiloissa vuoden 1936 aikana.

Kun maailmantilanne alkoi käydä uhkaavaksi, alettiin toimintoja hajasijoittaa vuoden 1939 aikana. Tehtaan moottoriosasto siirrettiin Kokkolaan, mahdollisimman kauaksi itärajasta. Välimatka Tampereelle osoittautui kuitenkin liian pitkäksi ja vajaan 5 000 neliön tiloista huolimatta laitoksen kapasiteetti oli riittämätön. Niinpä valtio päätti rakentaa kokonaan uuden tehtaan Nokian Linnavuoreen. Joskus vuosina 1 000–1 300 vuori oli nimensä mukaisesti toiminut linnoituksena.

Paikan valinnassa painoivat Tampereen läheisyys (25 kilometriä), rautatieyhteydet, helppo sähkön saanti ja ennen kaikkea mahdollisuus pomminkestävien luolastojen tekemiseen.

Louhintatyöt aloitettiin 19.11.1942, rakennustöihin osallistui enimmillään 1 000 henkeä. Tahti oli sikäli kiivas, että Myrsky-hävittäjän osia päästiin tekemään jo reilun vuoden kuluttua. Kokkolan toimintoja siirrettiin Linnavuoreen uusien tilojen valmistumistahtiin, mutta kun Kokkola suljettiin lopullisesti vuonna 1946, oli Linnavuori vielä pahasti keskeneräinen.

Lue koko juttu koneviesti.fi:stä