MINUN AUTONI Sika Corollassa
Olimme nuoria alkavia yrittäjiä 1960-luvun lopulla, autona meillä oli Toyota Corolla.
Tilan konekanta oli melko vaatimaton, traktori vaihdettiin isompaan ja muitakin koneita uudistettiin.
Traktori oli maantiellä hidas, joten tavaran kuljetuksiin otettiin usein Corolla avuksi. Tilaan kohdistuviin investointeihin kului paljon pääomaa. Pakettiauto kuului ”Kai niitä tarpeita olisi” -sarjaan.
Rakennuksiin ja koneisiin tarvittiin myös paljon painavaa tavaraa, sitä ostettiin paljon käytettynä. Korpelan romukauppa Porissa oli usein hankintakohde, sinne oli Honkajoelta matkaa runsaat 80 kilometriä, joten Corolla joutui kovan eteen.
Tavaratilaa sai paljon lisää penkit irrottamalla, siitäkin oli oma hommansa. Usein oli kyllä traktori ja peräkärry viisaampi ratkaisu.
Uuden tuotantosuunnan valintana oli siat ja porsastuotanto. Emakoita lisättiin ensin ostamalla ja jatkossa ne kasvatettiin itse, joten täytyi olla karju.
Corolla oli ollut meillä kovassa käytössä jo niin monta vuotta, että sillä oli kuljetettu vaikka mitä. Eläinkuljetus kuitenkin vielä puuttui.
Suvunjatkajaksi hankittava karjunalun hankinta osui Ikaalisten Kovelahdelle. Matkaa kertyi noin 75 kilometriä. Corollan sisustus sai uuden ilmeen, etu ja takapenkki pois, suojamuovit ja kuivikkeita lattialle ja kuljettajan suojaksi vanerilevy.
Sian paino oli liki sata kiloa, se oli kuitenkin yllättävän säyseä ja istahti rauhallisesti matkustajan paikalle.
Alkumatkan jännitys oli turha, matkakumppani nautti välillä jauhoevästään ja niskasta rapsuttelu sai aikaan tyytyväisiä röhkäisyjä.
Välillä Kankaanpää–Honkajoki huomasin poliisiauton vilkut, ajattelin että erikoinen kyytini taitaa olla laiton juttu. Tosin en kuitenkaan ollut kuullut, että sikaa ei saisi henkilöautolla kuljettaa.
Pelkoni oli kuitenkin turha. Kyseessä oli kolaripaikka, jossa kaksi poliisia teki kireällä mittanauhalla jälkimittauksia.
Ajoin hiljalleen ja seurasin tilannetta, niin myös sika. Kolaripaikalla tuli tutkimuksiin tauko: poliisilta putosi mittanauha ja kaikki seurasivat suu auki kulkuani.
Sikala sai kommelluksitta uuden suvunjatkajan ja autokin selvisi ilman vaurioita, kunnollinen siivous ja tuuletus riitti.
Toyota Corolla kesti meillä lujana autona kovassa käytössä useita vuosia. Meidän jälkeenkin se oli hetken ajossa vielä parilla omistajalla.
PENTTI PATOKOSKI
Honkajoki
Minun autoni -palstalla esitellään autoja, jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan – mielellään kuvan kanssa – osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus/ Minun autoni, PL 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi. Julkaistuista kirjoituksista maksetaan sadan euron palkkio.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
