Minun autoni Kadett kuljetti sonnivasikat
Sain ajokortin 60–70-lukujen vaihteessa ja ajopeliksi hankittiin käytetty vuoden 1965 Opel Kadett Caravan. Eräänä päivänä samalla kylällä asuva tuttavamme Onni soitti ja kertoi keinosiemennysaseman ostaneen häneltä sonnivasikat.
”Sinulla kuuluu olevan sellainen auto, jolla voisimme viedä ne Lahden tavara-asemalle. Mitäs tuumaat?”
Enempiä miettimättä lupasin lähteä.
Talon pihaan ajettuani huomasin, että vasikoita oli kolme, eivätkä ne olleet vastasyntyneitä. Jokainen oli laitettu säkkiin niin, että vain pää oli näkyvissä. Toisella kymmenellä oleva Matti-poika laitettiin vasikoiden sekaan pitelemään niitä aloillaan.
Matkaa oli edessä 70 kilometriä. Auto oli varustettu ristikudosrenkailla, eikä ollut pienelläkään kuormalla kovin vakaa ajettava. Matka sujui kohtalaisesti niin kauan, kun vasikat pysyivät aloillaan. Mutta eiväthän ne tahtoneet pysyä.
Matti-poika kaateli niitä vuoron perään tavaratilan lattialle ja auto heilahteli uhkaavasti.
Kuskin kämmenet ja paidanselkämys alkoivat kastua ja tavallisesti mukavan puhelias vieressä istunut Onni oli ihmeen vähäpuheinen.
Mittariin tuli varmasti ylimääräisiä kilometrejä, mutta lopulta kurvattiin junanvaunun viereen, jossa meitä oli odoteltu jonkin aikaa.
Väsynyt oli takana ollut taistelijakin. Keinosiemennysasema maksoi vasikoista 7 500 markkaa, mikä oli siihen aikaan kova hinta.
Sitten päätettiin mennä Lahden keskustassa asuvan Onnin veljen luokse kahville. Olo oli jo helpottunut ja mieliala vain parani, kun vastaan tulevat autoilijat vilauttelivat valoja, kuin onnitellakseen. Taisipa joku nostaa peukkuakin!
Siinä kahvia juodessamme isäntämme, eläkkeellä oleva poliisi kysyi, mitä kautta tulimme heille.
”Tuosta tultiin torin tätä laitaa.”
”Se on kyllä yksisuuntainen katu. Onneksi ei poliisi nähnyt.”
Se Kadetti palveli vuosia maidon kuljetuksessa parin kilometrin päähän. Takajousia jouduin vaihtamaan pari kolme. Ja oli ainoa auto, jonka rekkari jäi mieleen.
ERKKI INKINEN
Hartola
n MT:n Minun autoni -palstalla esitellään autoja,
jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen:
Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi.
Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
