Kalajoen suurpalossa vuonna 1970 katastrofi oli käsillä – sammutuksessa mukana ollut puskutraktorin kuljettaja muistelee dramaattisia hetkiä palopaikalta

Koneita haettiin palopaikalle koko maakunnan alueelta. Ensimmäisen paloviikon lopulla, että käytännössä kaikki saatavilla olevat puskukoneet olivat sammutustöissä. Kuvassa raahelaisen maansiirtoliike Y&M Sipolan Caterpillar D7. Kuva: Seppo Autio

Kalajoen metsäpalo syttyi 24.6.1970 ojitetulla suoalueella. Palo eteni maastopalona kovassa tuulessa kohti sankkaa metsää, jossa se kiihtyi latvatuleksi. Vain kahdessa tunnissa palo laajentui niin, että sen rajoja maasta käsin oli mahdotonta hahmottaa.

Ensimmäisenä palon havaitsi meijeritraktorin kuljettaja, joka ajoi välittömästi lähimmän puhelin luo ja soitti Kalajoen paloasemalle. Paloasemalta lähti 20 miestä kohti palopaikkaa, mutta perille päästyään he havaitsivat tilanteen niin vakavaksi, että lisävoimia oli saatava lisää. Annettiin suurpalohälytys, ja puolessa tunnissa saatiin kokoon linja-autollinen miehiä. Lisäjoukkion ehdittyä palopaikalle tilanne oli kuitenkin jo täysin poissa hallinnasta eikä sen etenemistä voitu pysäyttää tavanomaisin sammutusmenetelmin. Kaikki mahdolliset lisävoimat, mukaan lukien raskaat maansiirtokoneet, kutsuttiin apuun.

Palopäivänä Tuomo Malinen oli puskutraktorilla töissä Eskolassa, kun hänet koneineen haettiin Kalajoen metsäpalon sammutustöihin. Malisen tehtävänä oli palokatkojen raivaaminen kahden koneen työparina. Palokatko oli toistakymmentä metriä leveä ura, joka raivattiin auki puskukoneella kivennäismaahan asti. Paloalueelle koneita oli tarpeeseen nähden liian vähän. Siksi jokaisen sammutukseen osallistuvan oli tehtävä töitä niin paljon kuin kestävyys salli.

"Ajoin yksin 58 tuntia yhteen pätkään," kertoo Malinen ensimmäisestä ajovuorostaan palopaikalla. "Meidän puskukoneella paloa sammutettiin 11 vuorokautta putkeen."

Ensimmäisen palopäivän iltaan mennessä metsää oli palanut 200 hehtaaria, ja paloalue oli kolme kilometriä pitkä. Yön aikana alueelle tilattiin lisää pusku- ja kaivinkoneita. Kaikki läänin alueen puskukoneet pyrittiin saamaan pelastustöihin. Sammutusta vaikeuttivat kuitenkin sekavat ohjeet, viestiyhteyksien hankaluus ja kokemuksen puute.

Malinen kertoo kaoottisesta tilanteesta:

"Siellä oli metsäinsinöörejä karttalaukkujen kanssa. Eivät olleet ihan varmoja kumpaan suuntaan maat pusketaan. Paloalueelle päin vai toiseen suuntaan. Ensin työnnettiin paloon päin ja sitten toiseen suuntaan myöhemmin. Savua oli niin paljon, ettei mitään nähnyt eteensä ja oli vaikeaa hengittää. Kuusenneulaset tulivat palavina kekäleinä ja kone oli aivan mustana."

Palon toisena päivänä sää romutti toiveet palon sammuttamisesta. Voimakkaan ja puuskittaisen tuulen myötävaikutuksella tuli levisi suojaamattomille ja hyvin vaikeakulkuisille alueille. Tilanne paheni niin, että paikalle hälytettiin lisää sotilasosastoja ja siviilejä. Päivän lopussa paloalueen pituus oli jo seitsemän kilometriä.

Kolmantena päivänä tuuli yltyi aamusta, ja tuli levisi vaikeakulkuisessa maastossa nopeasti. Kriittisiin kohteisiin ei saatu siirrettyä riittävästi miehiä eikä kalustoa, jolloin kaikki rajoitusyritykset epäonnistuivat, ja paloalue laajeni entisestään. Tuli kiihtyi välillä raivokkaaksi latvapaloksi, joka eteni tuulen kuljettamana latvuksissa nopeasti. Etulinjassa olleet sammutusryhmät joutuivat moneen kertaan hengenvaaraan. Myös vaikeakulkuinen maasto vaikeutti sekä koneiden että miehistön huollon järjestämistä.

Kiivaasti etenevä palo aiheutti lukuisia läheltä piti -tilanteita, joissa palo kiihtyi latvapaloksi ja sammuttajat sekä hitaasti etenevät telakoneet olivat vaarallisesti tuulen alla.

Malinen kertoo omalle kohdalle sattuneesta läheltä piti -tilanteesta:

"Oltiin Lehtiahon Antin kanssa kasilla ja savua oli kauheasti, palokekäleitä lenteli ilmassa. Sieltä juoksi mies karttalaukun kanssa, että äkkiä puskukoneella peltoaukeaa kohti. Palo tulee latvapalona. Kivikossa ei päässyt lujaa, turvemailla vähän joutuisammin. Ehdittiin kyllä turvaan. Toisessa paikassa joutuivat sammuttajat menemään järveen, kun latvapalo tuli niin nopeasti."

Lue Koneviestin nettisivuilta, miten paljon metsää suurpalossa tuhoutui, ja missä vaarallisissa tilanteissa Malinen koneineen oli palon sammutustöiden aikana!

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Yllättävä puhelu johti rehtori Tuomo Malisen puskukoneenkuljettajaksi – näillä koneammattilaisen työtavoilla säästää aikaa ja konetta

Mikä on tärkeää ajettaessa puskukoneella? Alan ammattilainen kertoo kokemuksiaan puskukoneella työskentelystä

Kalajoen metsäpalon sammutustöissä kalustosta otettiin kaikki irti – monipuolinen lietekalusto oli avainasemassa tulipalon tukahduttamisessa