Koneviesti: 30 vuotta uinunut puskutraktori herätettiin ladon uumenista henkiin – yli 50 vuotta vanha Caterpillar D7 pääsi jouluksi uuteen kotiin

Risto Susi ajoi Caterpillarin kotiinsa jouluaatonaattona 2012. Siirtomatkaa kertyi seitsemän kilometriä ja aikaa kului pari tuntia, kun matkan varrella jututettiin tuttuja. Kuva: Jussi Laukkanen

Halikkolainen Risto Susi sai kuulla myynnissä olevista kahdesta vanhasta Caterpillarista. Erikoista asiassa oli se, että koneet olivat seisseet latoon varastoituna ainakin 30 vuotta. Lato oli vuosien saatossa päässyt huonoon kuntoon ja oli vaarassa romahtaa, joten se haluttiin tyhjentää ja purkaa.

Ladon sisällä oli kaksi telatraktoria ja kaksi kaivinkonetta, kaikki varsin iäkkäitä. Niiden päälle oli kertynyt tasainen harmaa pölykerros, mutta muuten koneet olivat säilyneet rikkomattomina ja kokonaisina. Aikoinaan ne olivat olleet salolaisen rakennusliikkeen käytössä vielä 70-luvun puolivälissä. Miksi koneet varastoitiin latoon, ei ole tiedossa.

Suurempi ladon telatraktoreista oli Caterpillar D7. Koneen paino ja koko ovat sitä luokkaa, että siirto pois ladosta onnistuisi helpoiten oman moottorin voimin. Siirtourakan ensimmäinen ja jännittävin asia olikin ensisavujen otto, eli moottorin käynnistäminen.

Aluksi moottori puski pakoputkesta öljyistä savua, mikä luultavasti johtui siitä, että männänrenkaat olivat jämähtäneet kiinni seisontavuosien aikana. Tämä ongelma poistui, kun koneella ajettiin joitain kymmeniä tunteja. Kuva: Jussi Laukkanen

Kone on niin vanhaa mallia, että sen käynnistimenä toimi niin sanottu penikka: pieni kaksisylinterinen bensiinimoottori, jonka avulla varsinainen dieselmoottori saadaan käyntiin. Siirtoprojekti alkoi siis penikan käynnistämisellä.

Helppoa se ei ollut. Penikan bensiinitankki, joka sijaitsee konetilan yläosassa, oli ehjä, mutta bensaa sieltä ei kaasuttimeen asti tullut.

Alkuperäistä tankkia ei ladon hämärissä saatu toimimaan, joten sen tilalle viritettiin muovikanisteri. Uusi letku viimeisteli polttoainelinjan, ja syöttö kaasuttimelle saatiin toimimaan. Kone ei kuitenkaan käynnistynyt, sillä seisonta-aika oli tehnyt enemmänkin tuhoja: kaasutin lorautti bensat suoraan imusarjaan.

Vaikeudet eivät tässä tapauksessa kuitenkaan olleet ylitsepääsemättömiä. Sopivasti joulun alla Caterpillar oli vihdoin käyntikunnossa. Kone toimi niin hyvin, että uusi omistaja päätti siirtää koneen kotiin ajamalla. Matkaa ei pikkuteitä pitkin ollut kuin seitsemän kilometriä. Teiden keston suhteen ei ollut syytä huoleen. Ne olisivat taatusti jäässä, sillä pakkasta oli jo hyvän aikaa ollut toistakymmentä astetta.

Laillisia esteitäkään siirtoajelulle ei ollut. Viranomaisten mukaan siirto voitiin tehdä ajaen, kunhan koneen valot toimivat ja hitaan ajoneuvon kolmio oli paikoillaan. Lisäksi vaatimuksena oli siirtoluvan ja liikennevakuutuksen hakeminen matkan ajaksi.

Tarkoitus oli saada kone kotiin ennen joulua. Ajoitus meni aika tiukalle, sillä siirto saatiin tehtyä vasta joulun aatonaattona.

Nyt Caterpillar on ollut Risto Sudella kaksi vuotta. Koneen toiminta on parantunut verrattuna alkuaikoihin. Ongelmat penikan kaasuttimen kanssa ovat ohi. Apumoottori käynnistyy nykyisin niin herkästi, että Susi käynnistää sen mieluummin kammesta kääntämällä, vaikka penikassa on myös sähköstartti. Caterpillar on kuitenkin sen verran harvakseltaan käytössä, että akku on nostettava seisonnan ajaksi pois koneesta.

Caterpillarin historiasta ei ole tiedossa kovin paljon. Rakennusliikkeelle se on tullut todennäköisesti käytettynä 60-luvulla. Hytissä olevassa kilvessä on mahdollisesti ensimmäisen omistajan kalustonumero, joka on niinkin suuri kuin 562. Mahdollista on, että kone olisi hankittu uutena Pellonraivaus Oy:lle.

Koneen ikä on saatu selville valmistusnumeron avulla. Samalla selvisi, että kone on yksi 2 889:sta 17A-sarjan Caterpillar D7 C:stä jotka valmistettiin vuonna 1955.

Catin työlaitteena on Birtleyn Englannissa valmistama puskulevy. Toisen valmistajan tekemä puskulevy ei ole mitenkään epätavallista, sillä tuohon aikaan Caterpillar ei vielä tehnyt itse telatraktoreidensa aikkia varusteita.

Miksi sitten Risto Susi hankki telatraktorin?

”Terapiakoneeksi. Sillä on rentouttavaa ajella ja puskea vaikka lunta pihalta. Täytyy talossa nyt telatraktori olla. Sitä paitsi on ollut mukava päästä ajamaan telavehjettä, kun olen tähän mennessä ajanut enimmikseen näillä pyörätraktoreilla”, perustelee Susi.

Katso Koneviestin nettisivuilta lisää kuvia Caterpillar D7 -puskutraktorista!

Sinua saattaa myös kiinnostaa myös seuraavat Caterpillar-aiheiset artikkelit:

Caterpillar D7 C -telatraktorin uusi malli oli entistä parempi – konetekniikka muuttui huimasti edeltäneeseen 3T-sarjaan verrattuna (Koneviestin 18/2014)

Caterpillar D8 -puskutraktori joutui yllättävän tehtävän eteen – koneen vinssi oli koetuksella (Koneviesti 07/2021)

Konemies muistelee: Poclain RC200S -kaivinkone vajosi keskelle ratalinjaa – kuuluisa maarakennusyrittäjä Niilo Lemola tuli puskutraktoreineen apuun (Koneviesti 10/2021)