Suomessa ei ole erityisiä onnettomuuskeskittymiä, varsinkaan kaikkein vakavimmissa onnettomuuksissa. Onnettomuusaltteimmat tiet voivatkin olla melko lyhyitä tieosuuksia. Kuva: Carolina Husu
Tämä onnettomuusaltteimmista teistä tiedetään – yhdistäviä tekijöitä usein syrjäinen sijainti ja mutkat, mutta vaarallisimman tieosuuden nimeäminen on mahdotonta
Onnettomuusaltteimmat tiet ovat erilaisia riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan.
Kuolemaan johtaneet tieltä suistumiset tapahtuvat yleensä pikkuteillä, joiden reunoilla saattaa olla kovia törmäysesteitä, kuten liittymärumpuja, puita tai kiviä. Kuva: Kari LindholmSuomen vaarallisimman tieosuuden määritteleminen on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
”On hyvin moniselitteinen asia, mikä on vaarallinen”, Väyläviraston tieturvallisuuden johtava asiantuntija Noora Airaksinen sanoo.
Vaarallisimpien teiden listalle päätyvät eri tiet sen mukaan, otetaanko huomioon kaikki onnettomuudet vai ainoastaan kuolemaan johtaneet.
Airaksisen mielestä hyvä tapa miettiä jonkin tienpätkän turvallisuutta on tarkastella asiaa onnettomuustiheyden avulla.
Myös suoriteperusteinen tarkastelu on tärkeä, sillä muuten harvaan asuttujen alueiden ongelmat jäisivät huomioimatta. ”Siellä liikennettä ei niin paljon ole, mutta sielläkin tapahtuu”, hän sanoo.
Jos suoriteperusteinen tarkastelu jätettäisiin pois, kaikki liikenneturvallisuuden parantamiseksi tehtävät toimet painottuisivat entistä selvemmin vilkkaille väylille.
Onnettomuustiheyden perusteella tehtävässä tarkastelussa kärkeen nousevat ymmärrettävästi vilkkaimmat tieosuudet. Sen sijaan onnettomuusriskin perusteella mukaan joukkoon päätyy myös vähäliikenteisempiä teitä.
Airaksinen painottaa, ettei suuri liikennemäärä aina suoraan selitä isoa onnettomuusmäärää. Esimerkiksi kehäteillä sää vaikuttaa paljon onnettomuuksiin. Toisaalta jonkin valtatien kunto tai geometria saattaa lisätä onnettomuusalttiutta.
”Jos liittymät eivät ole riittävän korkeatasoisia, kyllä sekin ajan myötä liikennemäärien kasvaessa alkaa näkyä”, Airaksinen antaa esimerkin.
Mutkainen, mäkinen ja vanha valtatieosuus lisää onnettomuusalttiutta, Airaksinen antaa esimerkin.
Yksi näkökulma vaarallisimpien tieosuuksien tutkimisessa on kääntää katse pääväyläverkon merkittävimpiin turvallisuuspuutteisiin.
Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ja Väyläviraston raportin mukaan pääväylillä on yhteensä 118 kilometrin verran merkittäviä liikenneturvallisuuden ongelmakohtia. Nämä ovat sellaisia tiejaksoja, joissa on kohonnut todennäköisyys joutua henkilövahinkoon johtavaan onnettomuuteen ja henkilövahinko-onnettomuuksia tapahtuu paljon tiekilometreihin suhteutettuna.
Pisin merkittäviä turvallisuuspuutteita sisältävä tieosuus on Valtatiellä 4 Lahden ja Jyväskylän välillä. Merkittäviä puutteita on 16 kilometrin matkalla, joka käsittää 10 prosenttia koko tiejaksosta.
Toiseksi pisin, 7,7 kilometrin mittainen, vaarallinen tiejakso on Valtatiellä 9 Tampereen ja Jyväskylän välillä. Se käsittää kuitenkin vain 5 prosenttia koko jakson pituudesta.
Kotkan ja Kouvolan välillä kulkevalla Valtatiellä 15 merkittäviä turvallisuuspuutteita on 7,6 kilometrin matkalla. Tämä onnettomuusaltis tiejakso käsittää koko pituudesta 16 prosenttia.
Suomessa ei ole erityisiä onnettomuuskeskittymiä, varsinkaan kaikkein vakavimmissa onnettomuuksissa, Airaksinen sanoo.
”Onnettomuuspaikat ovat Suomessa aika hajallaan.”
Tästä seuraa se, että kaikkein onnettomuusaltteimmat tiet voivat olla melko lyhyitä tieosuuksia.
Kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet painottuvat jonkin verran eteläiseen Suomeen.
”Siihen vaikuttaa liikennemäärien ja ihmisten painottuminen Etelä-Suomeen. Siellä missä on liikennettä ja paljon ihmisiä, on myös odotusten mukaista, että tapahtuu eniten onnettomuuksia”, Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty huomauttaa.
Kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa on kaksi päätyyppiä. Ne ovat usein joko nokkakolareita tai ulosajoja. Nämä kaksi ryhmää kattavat yhtä suurilla osuuksilla noin 80 prosenttia kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista.
Ulosajot sattuvat tyypillisesti seutu- tai yhdysteillä. Nokkakolarit sen sijaan sattuvat valta- tai kantateillä.
Kuolemaan johtaneet tieltä suistumiset tapahtuvat yleensä pikkuteillä, joiden reunoilla saattaa olla kovia törmäysesteitä, kuten liittymärumpuja, puita tai kiviä.
”Tien mutkaisuus, kapeus ja reunaesteet vaikuttavat osaltaan tieltä pysymiseen ja siihen, miten käy, kun tieltä ajautuu ulos”, Räty valottaa.
Räty nostaa esiin myös sen, että pienemmillä ja vähäliikenteisillä teillä on vilkkaita teitä vähemmän liikennevalvontaa.
”Se voi johtaa riskialttiiseen käyttäytymiseen.”
Kuolemaan johtaneet tieltä suistumiset tapahtuvat yleensä pikkuteillä, joiden reunoilla saattaa olla kovia törmäysesteitä, kuten liittymärumpuja, puita tai kiviä. Kuva: Carolina HusuVaarallisen tien tunnusmerkkejä voidaan listata. Silti ihminen voi tehdä omalla käyttäytymisellään myös turvallisesta ja hyväkuntoisesta tiestä vaarallisen.
Myös erilaiset alueelliset ilmiöt, kuten päihteidenkäyttö ja mielenterveysongelmat, vaikuttavat Rädyn mukaan jonkin verran siihen, minkä verran jollain alueella sattuu kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.
”Jos jollain alueella menee vaikka työpaikan saannin suhteen paremmin, siellä voi olla vähemmän itsetuhoisuutta kuin jollain toisella alueella, missä ei mene niin hyvin”, Räty pohtii.
Valtakunnallisissa terveystutkimuksissa näkyy se, että Suomessa sairastetaan eniten maan itä- ja pohjoisosissa. Tarkkaa tietoa alueellisen terveystilanteen ja liikenneonnettomuuksien suhteesta ei kuitenkaan ole.
”Vaikuttaisi siltä, että onnettomuuksissa näkyvät erilaiset hyvinvointierot, jotka ovat esillä monissa valtakunnallisissa kartoissa. Ihmettelisin, jos alueiden välisiä eroja ei näkyisi yhtään”, Räty pohtii. Hyvinvointitilanne aina työttömyydestä lähtien heijastuu liikenneonnettomuuksien määrään koko Suomessa.
Lue lisää:
Tieliikenne väheni, mutta onnettomuuksissa kuolleiden määrä ei laskenut
Poliisiyhdistys: Uudet valkoiset sulkuviivat heikentävät tieliikenteen turvallisuutta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
