Minun autoni Fiatissa riittilaittoa

Sain ajokortin armeijassa keväällä 1971. Syksyllä naapurin Väinö alkoi kaupata pikku-Fiatia. Hän vihjasi että paremmin saat tyttöjä etuistuimelle. Siitä minulle tuli autokuume. Mutta mistä rahat?

Vanhempani olivat kesällä myyneet tilan minulle ja olin maksanut osuuteni sisaruksille. Joten rahaa ei ollut autoon.

Onneksi Savon Sellu osti leppäpropsia. Aloin moottorisahalla kaataa piharinteen leppiä ja kertyihän niistä niin pitkä pino, että sain vajaa pari tonnia rahaa. Niiden lisäksi tein kunnalle koivuhalkoja.

Niin minä tein elämäni ensimmäiset autokaupat naapurin kanssa sinisestä pikku-Fiatista. Tässä vuoden 1965 mallia olevassa autossa oli erikoisuutena käsikaasu, jota käytin maantien pitkillä suorilla ajaessani.

Auto tuli tosi tarpeeseen. Alkoihan juuri silloin monta viikkoa kestänyt linja-autolakko. Ja isäni hautajaiset olivat näihin aikoihin.

Kuljetin hautajaisvieraita auto täynnä. Monet heistä painoivat sata kiloa, joten iskarit olivat tiukalla.

Vuoden päästä vein auton katsastukseen. Se tapahtui Kuopiossa ulkona Ajurinkadulla.

Ilmoittauduin katsastuskonttoriin, ja niin lähti ulos kaksimetrinen tukeva mies katsastamaan autoani.

Lopulta hän nousi ajamaan autoa ja mahtui juuri ja juuri etupenkille kun siirsi sen niin taakse kun voi. Otti vauhtia kadun päästä ja jarrutti. Jarrut puolsivat.

Ähersin pari viikkoa ruosteisten jarrujen säätöruuvien kanssa ja sain jotenkin jarrut kehitettyä.

Kerran Harjamäen sairaalan lähellä jyrkästi kaartuvassa mutkassa polkupyörä tuli väärä puolta vastaan ja törmäsi autoon. Hän lensi Fiatin yli, mutta alkoi tulla takaisin tajuihinsa.

Ambulanssi ja poliisi soitettiin paikalle läheisestä talosta. Ambulanssi vei miehen nopeasti, enkä kuullut hänestä mitään sen jälkeen.

Poliisit totesivat minut syyttömäksi. Näkivät jarrutusjäljistä, että olen ollut oikealla puolella tietä.

Arvelivat miehen olleen Harjamäen sairaalaan asukkaita.

JUKKA HÄTINEN

Nilsiä

n MT:n Minun autoni

-palstalla esitellään autoja, jotka ovat jääneet mieleen.

Lukijat voivat lähettää

napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki

tai sähköpostilla

jarmo.palokallio

@maaseuduntulevaisuus.fi. Julkaistuista kirjoituksista maksamme

sadan euron palkkion.

Avaa artikkelin PDF