Yliö: On korkea aika uudistaa pölyttynyttä uskonnon opetuksen mallia
Odotukset uskonnon opetusta kohtaan ovat kokeneet asennemuutoksen, kirjoittaa peruskoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtori Lauri Mäenalanen. ”Nykyään oppilaan etu on oppia ymmärtämään erilaisia mielipiteitä ja niiden taustalla vaikuttavia katsomuksia.”
Oppimateriaaleja elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetukseen. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko SirkiäKeskustelu katsomusopetuksen uudistamisesta koskee yhteisen katsomusaineen perustamista ja nykyisestä oman uskonnon opetuksen mallista luopumista. Opetushallitus on hiljattain julkaissut raportin, jossa kartoitetaan katsomusopetuksen kehittämistarpeita. Edellisen selvityksen aiheesta julkaisi Opetus- ja kulttuuriministeriö vuonna 2022, mihin Opetushallituksen raportti pitkälti perustuu.
Edelliset selvitykset osoittavat selkeästi nykyisen katsomusopetuksen mallin puutteet. Nykyisessä mallissa on paljon parannettavaa oppilaiden yhdenvertaisuudessa sekä katsomuksellisen monimuotoisuuden tunnistamisessa.
Nykyinen katsomusopetuksen malli perustuu oppilaan uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyteen. Tietyissä tapauksissa oppilaalla voi olla valittavanaan jopa viisi eri vaihtoehtoa katsomusopetuksen muodoksi, kun taas Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenen on osallistuttava evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.
Oppilaalla on myös mahdollisuus jäädä paitsi koulun katsomusopetuksesta. Opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää katsomusopetusta, jos tietyn uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä on opetuksen järjestäjän kouluissa alle kolme. Oppilas voi tässä tapauksessa osallistua uskonnollisessa yhdyskunnassa annettavaan opetukseen.
Nämä Esimerkit ovat vain osa laajempaa ongelmaa nykyisessä katsomusopetuksen mallissa. Toimittaja Pauliina Grönholm totesikin osuvasti Helsingin Sanomien artikkelissa (30.10.2024) uskonnon opetuksen olevan ”himmeli” kaikessa monimutkaisuudessaan.
Tilanne, jossa oppilas voi jäädä koulun tarjoaman tunnustuksettoman katsomusopetuksen ulkopuolelle ja osallistua uskonnollisessa yhdyskunnassa korvaavaan opetukseen, on sietämätön.
Koulussa emme koskaan sitoudu minkään uskonnollisen yhteisön uskonoppeihin, vaan lähtökohtinamme ovat tiedepohjaisuus, suvaitsevaisuus, monimuotoisuus, sekä dialogisuus eri katsomusten välillä. Nämä arvot eivät ole edustettuina kaikissa uskonyhteisöissä.
Etelä-Suomen Sanomat uutisoi (7.8.2025), että Lahdessa kolmannen luokan oppilaat osallistuvat viikon aikana yhdelle yhteiselle katsomusainetunnille sekä yhdelle nykyisen mallin mukaiselle oman uskonnon tunnille. Yle ja Turun Sanomat ovat uutisoineet useaan otteeseen Turussa toteutetusta yhteisen katsomusopetuksen järjestämisestä, mistä on kanneltu Aluehallintovirastolle.
On toki selvää, että mittava katsomusopetuksen uudistus vaatii lakimuutoksia eikä paikallisissa ratkaisuissa aina kerätä tyylipisteitä. Uudistuksen olisi tapahduttava kuitenkin perusteellisesti.
Nykyään oppilaan etu on oppia ymmärtämään erilaisia mielipiteitä ja niiden taustalla vaikuttavia katsomuksia.
Ajankohtaisesta uutisoinnista muodostuu kuva, jonka mukaan opetuksen järjestäjillä on kuitenkin uudistushalukkuutta ilmassa, ja että nykyinen malli alkaa olla tiensä päässä.
Uudistushalukkuus on enemmän kuin ymmärrettävää. Odotukset uskonnon opetusta kohtaan ovat kokeneet asennemuutoksen. Uskonnon opetukselta ei enää odoteta sitä, mitä siltä ennen on odotettu.
Suomen uskonnonopettajain Liitto toteaakin Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä, että nykyinen katsomusopetuksen malli perustuu yhtenäiskulttuurin ajatukseen, joka ei enää kuvaile nyky-yhteiskuntaamme.
Nykyään oppilaan etu on oppia ymmärtämään erilaisia mielipiteitä ja niiden taustalla vaikuttavia katsomuksia.
Tähän liittyy keskeisesti uskonto- ja katsomusperinteiden historiaan ja nykyisyyden monimuotoisuuteen tutustuminen. Nämä sisällöt ovat kuitenkin kaikille yhteisiä uskonnosta ja katsomuksesta riippumatta. Niitä ei ole tarpeen opettaa viidellä erillisellä oppitunnilla jopa viiden eri opettajan toimesta, näin karrikoidusti todeten.
Professori Arto Kallioniemi toteaa Opetushallituksen raporttiin jättämässään eriävässä mielipiteessä, että opetusalalla haetaan kansainvälisestikin katsomusopetuksen kokonaisuudistusta. Hänen mukaansa nykytutkimuksessa uskontoja ja katsomuksia ei hahmoteta enää selvärajaisina. Ne ovat pikemminkin sisäkkäisiä ilmiöitä.
Tämän vuoksi uskontoihin ja katsomuksiin tutustuminen yhteisessä katsomusaineessa olisi perustellumpaa kuin katsomusopetusta pirstaloivassa mallissa, jossa oman uskonnon näkökulma painottuu selvästi.
Raportissa ehdotetaan erilaisia yksittäisiä toimenpiteitä katsomusopetuksen kehittämiseksi.
Yhtenä ehdotuksena mainittakoon se, että oppilas ei enää voi osallistua koulun katsomusopetuksen sijaan uskonnollisessa yhdyskunnassa annettavaan opetukseen. Tämä on selkeä askel kohti oikeaa suuntaa. Nyt vain tarvitsemme lisää konkreettisia ehdotuksia ja ennen kaikkea halukkuutta uudistaa pölyttynyttä ja ylimonimutkaistettua katsomusopetuksen mallia.
Lauri Mäenalanen
peruskoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtori
Lahti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
