Milja löysi työn alalta, jolla hän ei uskonut ikinä työskentelevänsä – suuri unelma toteutui Linnan juhlissa

Milja Muhosen mielestä yrittäjyydessä parasta on vapaus sekä töiden vaihtelevuus. Hän myy töitään sekä kivijalkaliikkeessä että verkkokaupassa. Kuva: Timo Seppäläinen

Milja Muhonen ei oikeastaan koskaan ajatellut, että hän voisi työllistyä unelmiensa alalle.

Siitä huolimatta yläkoulun jälkeen hän lähti opiskelemaan ompelijaksi. Ammattiopintojen ohella hän suoritti myös lukio-opintoja.

”En oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä, mutta olen aina pitänyt käsitöistä. Ajattelin, etten varmaan tule ikinä tekemään niitä töitä, mutta nyt tässä ollaan”, Muhonen sanoo oman ompelimonsa takahuoneessa Savonlinnassa.

Innostus käsitöihin lähti perinteiseen tapaan perhepiiristä. Lapsena Muhonen teki siskonsa kanssa vaatteita Barbeille ja muille nukeille. Mummo puolestaan opetti hänet neulomaan.

”Yläasteella piti tehdä villasukka, mutta olin neulonut niitä jo niin monet, että opettelin sen sijaan palmikkoneuleen.”

Ammattikoulussa Muhonen oppi perusteellisesti ompelijan perustaidot aina kaavoittamisesta ompelemiseen.

Valmistuttuaan ompelijaksi Muhonen kävi vielä vuoden aikuislukiota saadakseen valkolakin. Sitten pitikin päättää, mikä olisi seuraava askel.

Muhonen tutki käsitöihin ja luovaan alaan liittyviä opintoja. Eniten puhuttelivat vaatetusmuotoilijan opinnot Kuopiossa.

”Ei minulla silloinkaan ollut hirveän suuret odotukset työllistymisestä. Toisaalta yrittäjyys on ollut minulle aina unelma, mutta vasta viimeisenä vuonna koulussa aloin miettiä, että voisin työllistää itseni.”

Ammattikorkeakoulussa Muhosen tyyli luoda vaatteita alkoi muotoutua omaan, yksinkertaiseen suuntaan. Hän ompelee myös mielellään näyttäviä hihoja.

Kun opinnot olivat loppusuoralla, sulki koronapandemia koko maailman. Muhonen valmistui syksyllä 2020, mutta jo kesällä hän perusti oman yrityksen.

”Ajattelin, että olenko hullu vai hölmö, kun lähden yrittäjäksi tällaisena aikana.”

Toisaalta yrittäjyys tuntui loogiselta valinnalta. Muita töitä ei ollut tarjolla ja yrittäjyyshän oli aina ollut Muhosen unelma.

Kesän aikana Muhonen teki opintojen viimeisen harjoittelun omalle yritykselleen, Studio Milja Muhoselle. Silloin syntyi liiketoimintasuunnitelma ja muu kivijalka ompelimolle.

Muhonen muutti Kuopiosta takaisin Savonlinnaan, ja vanhassa tuttavapiirissä alkoi kiiriä sana uudesta ompelimosta. Aluksi hän teki vain korjausompelua ja mittatilaustöitä, mutta takaraivossa muhi ajatus omasta mallistosta.

Muhosen on vaikea arvioida, kuinka paljon korona lopulta vaikutti hänen yrityksensä alkuvuosiin. Juhlia ainakin oli normaalia vähemmän eli sen myötä myös tarve juhlapuvuille oli hyvin rajallinen.

Kun Eurokangas lopetti liikkeen Savonlinnassa, Milja Muhonen päätti ottaa valikoimiinsa kankaita ja ompelutarvikkeita. Kuva: Timo Seppäläinen

Paluu vanhoille kotiseuduille tuntui Muhosesta hyvältä ajatukselta. Hänellä ei ollut oikein mitään syytä jäädä Kuopioon.

”Pidän Savonlinnasta. Onhan tämä kiva kesäkaupunki – ja talvikaupunkikin.”

Muhonen ei oikeastaan edes harkinnut isompiin ympyröihin muuttamisesta. Savonlinnan kaltaisessa pienessä kaupungissa kilpailua ei ole niin paljon ja sana kiertää puskaradiossa asiakkaalta toiselle.

”Siitä on paljon etua.”

Valinta on osoittautunut oikeaksi, sillä ompelimo on kasvanut tasaiseen tahtiin. Vuosi sitten studio muutti aiempaa isompiin tiloihin Miljoonataloon Savonlinnan keskustaan.

Yrittäjäksi ryhtyminen tuntuu oikealta valinnalta.

”Toki on semmoisia päiviä, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä johonkin muualle, mutta kaiken kaikkiaan en ole katunut yhtään.”

Työntekijän palkkaaminen on tällä hetkellä liian kallista ompelimoyrittäjälle. Jos Muhonen haluaa laajentaa toimintaa, hän voisi ulkoistaa osan ompelemisesta alihankkijalle. Kuva: Timo Seppäläinen

Talvikausi on ompelimossa hiljaisempaa, joten Muhonen tekeekin siellä vain puolikasta päivää. Lopun ajan hän työskentelee Savonlinnan Oopperajuhlien ompelimossa.

Tämä on Muhoselle jo neljäs kausi Oopperajuhlien kulisseissa. Ensi kesän ohjelmistossa on kolme oopperaa, joihin on jo valmiit vaatteet, mutta ne täytyy muokata sopiviksi kuorolle ja solisteille.

Vaikka pukuja ei tarvitse ommella alusta asti, on urakka silti valtava.

”Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, millainen homma siinä on. Jokaiselle kuorolaisellekin pitää saada muokattua sopiva asu.”

Suurimman urakkansa Muhonen teki oopperan ompelimossa kaksi vuotta sitten, kun hän oli vastuussa Nabucco-oopperan naissolistien asuista ja teki vielä lisäksi kuoron naislaulajien asuja.

Suuritöisin oli Fenenan asu. Solistin puvun olkapäille ommeltiin kymmeniä kuminauhoja, joiden piti kestää kovaa vetämistä. Koristus painoi useita kiloja.

Vaikka pukusuunnittelija oli koko ajan mukana, vaati toteutus ankaraa pohdintaa, koska mekko itsessään oli hyvin haurasta kangasta.

”Olkakoristeita varten tein mekon alle valjaiden kaltaisen ratkaisun. Se oli pitkä prosessi.”

Pipot olivat ensimmäisiä Muhosen oman malliston tuotteita. Hän pyrkii hyödyntämään pienimmätkin kangaspalat esimerkiksi asusteissa, jotta hävikki olisi mahdollisimman pieni. Kuva: Timo Seppäläinen

Silloin kun Muhonen ei tee esiintymisasuja, hän keskittyy töihin omalla työhuoneellaan.

Joulumyyjäisiin hän valmistaa paljon omia tuotteita, mutta kevään ja kesän koittaessa ompelupöydällä on lähinnä hää- ja juhlapukuja.

Kesällä putiikkiin piipahtaa säännöllisenä virtana myös turisteja. Monet heistä tuovat vaatteita korjattavaksi, joten yrittäjä ei ehdi kesäkaudella juuri lomailla.

Omien tuotteiden tekeminen lähti pipoista, sillä niitä nyt tarvitaan aina. Sittemmin valikoima on laajentunut esimerkiksi naisten pellavavaatteisiin.

Muhonen haaveilee myös omasta hääpukumallistosta, jossa hän voisi hyödyntää kierrätettäviä materiaaleja. Kestävyys on hänelle ylipäätään tärkeä arvo työssä.

Muhosen asiakaskuntakin arvostaa laadukkaita materiaaleja ja kotimaista käsityötä, mutta tiukka taloudellinen tilanne on näkynyt myös ompelijan tilipussissa.

”Varsinkin messuilla ja myyjäisissä huomaa, että ihmiset ostavat nyt mieluummin kahdenkympin pipon kuin jonkin vaatteen.”

Ompelimo on sijainnut jo vuoden verran Savonlinnan Miljoonatalossa. Matkailijat ovat löytäneet hyvin tiensä putiikkiin. Kuva: Timo Seppäläinen

Viime vuonna yksi Muhosen ammatillinen unelma toteutui, kun häneltä tilattiin iltapuku Linnan juhliin.

Jo ammattikorkeakouluaikoinaan Muhonen pääsi tekemään koulunsa rehtorille puvun Linnan juhliin yhdessä kahden opiskelijatoverinsa kanssa, mutta tällä kertaa hän oli itse vastuussa kaikesta.

Savonlinnalainen opettaja oli saanut kutsun yllättäen, joten ompelutyölle oli aikaa vain kuukausi.

”Asiakas tuli kysymään, että ehdinkö tehdä sen. Sanoin, että ompelen vaikka yötä päivää, tämä on kuitenkin sellainen unelma.”

Muhonen sai suhteellisen vapaat kädet, kunhan mekon väri olisi turkoosi. Sopiva kangas löytyi onneksi ensiyrittämällä, ja pian Muhonen jo hahmotteli mekon helmaan aaltomaisia koristeita paljettinauhasta.

Itsenäisyyspäivänä Muhonen istui tiiviisti television ääressä. Kun tuttu turkoosi mekko ilmestyi ruutuun, muuttui pieni hetki valtavan suureksi.

”Se herkisti. Oli aika uskomaton fiilis.”