Näin selätät stressisyömisen, jonka juuret ovat evoluutiossa

Syöminen ei saisi olla ainoa tapa käsitellä stressiä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Töissä on hirveä kiire, mutta onneksi repussa on suklaapatukka. Kotitöitä on kertynyt hirveä läjä, ja sekös ahdistaa. Siispä kaapin perukoille ja keksipurkille.

Stressisyöminen on yleinen ilmiö, jolla on evolutiivinen perusta, kertoo erikoispsykologi, psykoterapeutti Katarina Meskanen.

”Ihmiskeholle stressi on hätätila, joten evoluution kannalta on ollut hyödyllistä saada stressitilanteessa nopeasti energiatiheää ruokaa.”

Kun koemme stressiä, keho vapauttaa stressihormoni kortisolia, joka puolestaan lisää ruokahalua. Kortisoli saa ihmisen himoitsemaan energiatiheitä ruokia, jotka tuovat samalla aivoille mielihyvävastetta ja siten lievittävät stressiä.

Esi-isiemme stressinaiheet saattoivat liittyä vaikka siihen, että petoeläin vaani lähistöllä.

Pakeneminen tai puolustautuminen vaati aikanaan paljon energiaa ja kehon kannalta oli hyödyksi saada sitä mahdollisimman tiiviissä muodossa.

Nykyihmisen stressinaiheet ovat aivan erilaisia, mutta kehomme stressireaktiot ovat samanlaiset kuin kivikauden ihmisillä.

Stressisyömisen pohjimmainen tarkoitus on siis hakea hallinnan kokemusta edes siihen, mitä on suussa, kertoo psykoterapeutti Katarina Meskanen. Kuvituskuva. Kuva: Janiko Kemppi

Stressiin liittyy usein kokemus siitä, että kyseinen tilanne ei ole omassa hallinnassa, Meskanen kuvailee. Kyseessä voi olla vaikkapa työstressi tai kuormittava elämäntilanne.

Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että stressaavassa tilanteessa vuorokausi- ja ruokailurytmi tuppaavat lipsumaan epäsäännöllisiksi.

Väsynyt ja kehnoilla verensokereilla varustettu ihminen on entistä alttiimpi napsimaan energiatiheitä herkkuja, Meskanen lisää.

Stressisyömisen pohjimmainen tarkoitus on siis hakea hallinnan kokemusta edes johonkin asiaan, eli tässä tapauksessa siihen, mitä on suussa.

Meskanen kuvailee, että stressisyöminen tuo hetkellistä helpotusta stressiin antamalla muuta ajateltavaa kuin stressinaiheen. Samalla se syrjäyttää hetkellisesti stressiin liittyvän epämukavan olotilan.

Jos ihminen syö stressiin, valinta kohdistuu johonkin omasta mielestä miellyttävän makuiseen ruokaan, jos sellaista suinkaan on saatavilla.

Koska stressisyöminen hivelee aivojen mielihyväkeskusta, kynnys stressin säätelemiseen syömisellä on usein matala, Meskanen kuvailee.

”Ongelmalliseksi stressisyömisen tekee se, että se vain lievittää hetkellisesti stressin oireita, muttei auta stressin syyhyn eikä kokemukseen.”

Meskasen mukaan syöminen alkaa herkästi korvata yhteyden omiin tarpeisiin ja rajoihin, joiden käsittely olisi tarpeen nykyisen ja tulevan stressin lievittämiseksi.

Stressistä ja stressisyömisestä syntyy herkästi noidankehä.

Jos stressinaiheuttajaa ei yritä ratkaista vaan koettaa tukahduttaa sen syömällä, syöminen itsessään alkaa helposti aiheuttaa stressiä. Tämä lisää kuormitusta entisestään ja vähentää mahdollisuuksia ratkaista tilannetta muuten.

Stressisyöminen on Meskasen mukaan usein opittu toimintatapa. Jos tuplasalamipizza ja överipehmis ovat joskus turruttaneet stressin kokemuksen, syömisestä onnistuneena tunnesäätelykeinona on jäänyt muistijälki, johon on matala kynnys palata.

Jos joskus sattuu stressitilanteessa tarttumaan energiatiheään herkkuun, maailma ei siihen kaadu, Meskanen huomauttaa.

Jos syöminen alkaa olla toistuva tai ainoa tapa käsitellä stressiä tai jos tuntuu, ettei stressiin voi muuta kuin syödä, stressisyöminen alkaa olla ongelmallista.

”Koska kyseessä on opittu tapa, siitä voi myös oppia pois”, Meskanen huomauttaa.

Jos siis saa itsensä kiinni siitä, että on säätelemässä stressiä syömisen avulla, kannattaa pysähtyä tilanteen äärelle ja pohtia, missä senhetkisen stressin alkujuuri piilee.

Ehkäpä työnjohdossa on toivomisen varaa tai ihmissuhteet aiheuttavat kuormitusta?

Meskanen kehottaa pohtimaan, mitä tunnen nyt, mitä ajatuksia on läsnä, mistä ne juontavat juurensa ja millä muilla keinoilla kuin syömisellä voisin rauhoittua. Jollakin auttaa esimerkiksi sauna, toiselle kävelylenkki ja kolmannelle se, että kilauttaa kaverille.

”Ammattilaisilta kannattaa hakea apua matalalla kynnyksellä. Tärkeintä on löytää stressin säätelyyn muita keinoja kuin vain syöminen”, Meskanen muistuttaa.