Itämerellä haahka elää mikromuovin kyllästämillä simpukoilla

Haahkaa voidaan auttaa poistamalla vieraspetoja eli minkkiä ja supia sekä ennallistamalla linnun elinympäristöjä.  Kuva: Yle Haahkan hätähuuto

Pu-pu-pu-pu, pa-pa-pa-pa. Haahkayhteisöstä lähtee aivan omanlaisensa porina, jota enää harvemmin kuulee.

1990-luvulla haahka oli yksi Itämeren runsaslukuisimpia lintulajeja, kunnes se alkoi kadota saaristosta. Haahkan taantumisen syihin ja laajemmin koko Itämeren pahoinvointiin pureudutaan Ylen dokumentissa Haahkan hätähuuto.

Haahkan ahdingosta syytettiin merikotkaa, joka suojelutoimien ansiosta teki paluun Itämerelle.

Tietenkään merikotkaa ei käy haahkan ahdingosta syyttäminen. Ovathan lajit eläneet rinta rinnan tuhansia vuosia tappamatta toisiaan sukupuuttoon.

Eläinlajien kantoja heiluttelee ihminen, joka vuosikymmeniä sitten metsästi haahkat vähiin. Itämerta käytettiin kaatopaikkana, minkä seurauksena ympäristömyrkyt alkoivat kertyä merilintuihin.

PCB-yhdisteet ja DDT haurastuttivat merikotkien munankuoret, jotka räsähtivät haudottaessa. Kanta romahti henkihieveriin, mutta on sittemmin elpynyt suojeluponnistelujen ja tujuimpien myrkkyjen kieltämisen ansiosta.

Haahkan pyynti hiipui ja merikotkien puuttuessa kanta pääsi paisumaan luonnottoman isoksi 1990-luvulle tultaessa.

Nyt tilanne on keikahtanut niin, että merikotka on elinvoimainen ja haahka uhanalainen. Luodoilla viihtyvä lintu vetäytyy yhä useammin metsänsiimekseen pesimään.

Haahkoista tutkitaan mikromuovia, jota linnut saavat syömistään sinisimpukoista.  Kuva: Yle Haahkan hätähuuto

Myös pienpedot minkki ja supi verottavat haahkakantaa. Dokumentissa nähdään, miten pienpetoja pyydetään saaristossa koirien avulla. Turre ja Gunnar tärisevät innosta venematkalla luodolle, jossa alkaa jäljestysleikki.

Metsästäjät ovat ilokseen huomanneet, että kun pienpedot poistetaan, vanhemmatkin haahkanaaraat palaavat luodoille pesimään vuosien tauon jälkeen.

Haahkoilla voi olla vaikeuksia myös ravinnonsaannissa, sillä ilmastonmuutos hankaloittaa sinisimpukoiden eloa.

Simpukat suodattavat tehokkaasti vettä, joten niihin kertyy mikromuovia.

Tutkijat seuraavatkin, miten muovihiukkaset kertyvät simpukoilla eläviin haahkoihin. Pelkona on, että ne muiden ympäristömyrkkyjen tavoin heikentävät lintujen lisääntymistä ja terveyttä.

Dokumentissa näemme, miten vaivattoman näköisesti tutkijat paitsi rengastavat haahkoja, ottavat niistä verikokeita ja rasvarauhasnäytteitä. Punnitus käy jalasta roikottamalla ja pään mitat napataan suit-sait-sukkelasti mittasaksilla.

Mitattavana käy 12-vuotias naaras, jonka tutkija tunnistaa nokan lovesta.

Bengtskärin majakan pihapiirissä haahkat eivät pyri pakoon, vaan ne voi poimia maasta kuin sienet konsanaan. Populaatio on tottunut majakkaa asuttaviin ihmisiin, joiden ansiosta saaresta on muodostunut merikotkilta suojaava turvakeidas.

Ohjelmassa tutkija toteaa, että haahka on Itämeren pulssi. Sen kanta kertoo meren tilasta ja ekosysteemin toimivuudesta. Samat myrkyt ja muovit, jotka kiusaavat lintuja, päätyvät meidänkin lautasillemme.

Karunkauniissa merimaisemissa liikkuvan dokumentin on ohjannut Kimmo Ohtonheimo.