Voitaisiinko Suomessa pelata jalkapallon MM-kisoja? Asiantuntijan arvio paljastaa raadollisen totuuden

Jalkapallon MM-kisat ovat yksi maailman seuratuimmista urheilutapahtumista. Kuva: Taneli Laine

Ennätyssuuriksi paisuneissa jalkapallon MM-kisoissa pelataan tänä kesänä peräti 104 yksittäistä ottelua, joiden lähetysoikeudet on jaettu Suomessa puoliksi Ylen ja MTV:n kesken.

Tapahtuma järjestetään tällä kertaa Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon yhteisponnistuksena. Myös seuraavat jalkapallon MM-kilpailut vuonna 2030 järjestetään kolmen maan yhteishankkeena, kun Espanja, Portugali ja Marokko isännöivät kisoja.

Yhteisjärjestäjyyden yleistyttyä on todennäköisesti ainakin jokusen kotimaisen penkkiurheilijan mielessä vilahtanut kysymys siitä, millaisiin mittoihin jalkapallohuuma voisi yltyä, jos MM-karkelot vielä joskus voitaisiin järjestää yhteispohjoismaisena hankkeena esimerkiksi Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan kesken.

Olisiko se täysi mahdottomuus? Voitaisiinko esimerkiksi napapiirin pohjoispuolella vielä joskus pelata yöttömän yön MM-ottelu?

Helsingin Olympiastadionilla on pelattu vuosien saatossa kovia kansainvälisen tason otteluita. Kuva stadionin vihkiäisistä vuodelta 1938. Kuva: Sundström Hugo, Museovirasto

”Vaikea uskoa”, sanoo Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon intendentti Jouni Lavikainen, joka on perehtynyt erityisesti jalkapalloilun historiaan.

Hänen mukaansa suurin este Pohjoismaissa järjestettäville kilpailulle olisi erilaisissa korruptioskandaaleissa vuosikausien ajan ryvettynyt jalkapallon kattojärjestö Fifa.

Järjestön ja etenkin sen itsevaltaiseksi luonnehditun puheenjohtajan Giovanni Infantinon johdolla MM-kilpailuformaatti on vuosien saatossa paisutettu niin naisten kuin miestenkin osalta niin valtavaksi kaupalliseksi mediaspektaakkeliksi, ettei pienemmillä mailla ole yksinkertaisesti enää mahdollisuutta järjestää nykymuotoisia kilpailuja.

”Ei ainakaan niin pitkään aikaan, kuin Fifa pysyy suljettuna järjestönä, joka ei todella ota huomioon lajin pelaajien ja kannattajien toiveita”, Lavikainen linjaa.

Viimeisin esimerkki järjestön piittaamattomuudesta niin pelaajia kuin kannattajiakin kohtaan on hänen mielestään paljon porua käynnissä olevissa MM-kisoissa aiheuttanut sääntöuudistus, jonka myötä jokaisessa ottelussa vietetään totutusta poiketen kummallakin puoliajalla kaksi ottelun keskeyttävää kolmen minuutin juomataukoa.

”Itse kutsun näitä ihan suoraan mainoskatkoiksi”, Lavikainen sanoo. Hänen mielestään sääntömuutoksella on vaikea nähdä mitään muita tarkoituksia kuin se, että Fifa voisi nyhtää entistä enemmän rahaa itselleen kisojen tv-oikeuksilla.

Suomen jalkapallomaajoukkue pelaa omat ottelunsa pääsääntöisesti Helsingin Olympiastadionilla. Se olisi myös todennäköisesti ainoa paikka, jossa Suomessa voitaisiin pelata jalkapallon arvoturnausotteluita.  Kuva: Sanne Katainen

Yhteispohjoismaiset jalkapallon MM-kilpailut voisivat sen sijaan olla täysin mahdolliset, mikäli asiaa tarkasteltaisiin puhtaasti kilpailullisin ja urheilukulttuurisin perustein, Lavikainen pohtii.

Varsinkin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on muutamia, kansainvälisen tason mitat täyttävää stadionia ja maiden fanikulttuuri on tunnetusti kohdallaan. Suomessakin Olympiastadionilla voisi ainakin periaatteessa pelata esimerkiksi alkulohkovaiheen otteluita.

Ja onhan kisoja Pohjoismaissa jo järjestettykin, miesten kisat Ruotsissa vuonna 1958 ja naisten kisat samassa maassa vuonna 1995. Tuolloin kilpailut olivat tosin vielä niin paljon pienimuotoisemmat, että kyseessä oli Lavikaisen mukaan ”lähes eri tapahtuma”.

Mitään ”oikeita” urheilullisia esteitä kisojen järjestämiselle Pohjoismaissa ei Lavikaisen mukaan kuitenkaan siis olisi.

”Tekisikin mieli sanoa, että Pohjoismaat ovat Fifan silmissä liian demokraattisia maita siihen, että tämmöinen hanke voisi koskaan mennä läpi.”