Tämä museo kiinnostaa niin remontoivia pariskuntia, ikäihmisiä kuin Ukrainan pakolaisiakin

Asuntomuseosäätiön puheenjohtaja Pekka Mikkonen (keskellä) asuu Alarannan naapurissa, mutta ei koskaan tavannut Mureen sisaruksia. Tuija Vihtala (vasemmalla) muistaa heidät lapsuutensa tiistaiseuroilta. Ilona Tuomi on tutustunut tilan tarinaan museon oppaana. Kuva: Timo Villanen

Yrjö ja Anni Mureen autioitunut kotitila Alaranta sai uuden elämän, kun Lapinlahden karjalaiset Karjalan liiton innostamina alkoivat suunnitella ja toteuttaa museota asutustoiminnasta 1990-luvun lopulla.

Vaikka samanlaisia tyyppitaloja ja evakkotiloja on Suomessa valtavasti, teki pari vuosikymmentä kylmänä seisoneesta Alarannasta erityisen sen hyvin tunnettu historia, ja paikoilleen jäänyt esineistö.

Sisarusten säilyneen kirjeenvaihdon vuoksi sen vaiheet ja asukkaat tunnetaan hyvin. Erinomaisen museokohteen tilasta tekee myös se, että aika on siellä pysähtynyt suhteellisen varhain.

Ilona Tuomi kertookin, että yksi museon kävijäryhmistä ovat vasta rintamamiestalon hankkineet pariskunnat, jotka haluavat tutkia talon alkuperäisiä rakennusratkaisuja.

Koska tilaa asuttiin vain noin 25 vuotta, eikä jatkajaa ollut, ei sitä ole juurikaan modernisoitu. Yrjö ei esimerkiksi koskaan hankkinut tilalleen traktoria, vaan piti hevosta siihen asti, kun pystyi itse asumaan tilalla.

”Tänne ei ole tuotu mitään esineistöä ulkopuolelta, vaan kaikki tavarat ovat Mureen perheen vanhoja”, Tuomi kertoo.

Alarannan tilalla on asuintalon lisäksi navetta ylisineen, sekä kuvasta oikealle rajautuva rantasauna. Kuva: Timo Villanen

Innokkaiden remontoijien lisäksi museossa käy paljon ihmisiä muistelemassa vanhoja, ja myös lapsia tutustumassa entisajan elämään.

Museo esittelee autenttisen kodin avulla elämää 1940-luvulta 1970-luvulle.

Rakennukset, esineet ja miljöö sekä niihin sitoutuvat tarinat vetoavat Tuomen mukaan kävijöiden tunteisiin, sillä monen suomalaisen juuret löytyvät asutustiloilta, ja rintamamiestalon ovat tuttuja jokaiselle

Alla olevalla videolla Ilona Tuomi kertoo karjalaisen kodin erityispiirteistä, ja Evakko-Kristuksena tunnetusta ikonista.

Myös viime vuosien tapahtumat ovat lisänneet kiinnostusta museoon.

”Asutusmuseosäätiö on tehnyt läheistä yhteistyötä Lapinlahdelle tulleiden ukrainalaisten kanssa”, Tuomi kertoo.

Pieni maatila muistuttaa monia ukrainalaisiakin heidän omasta mummolastaan. Myös evakkoon joutuminen tuo mieleen nykyhetken.

”Monelle museokävijälle on ollut pysäyttävä tilanne, kun he ovat tajunneet, miten Mureen perhe joutui jättämään kotinsa pysyvästi, ja rakensi elämäänsä uudelleen täällä”, Tuomi kuvailee.

Myös museon tämän vuoden kesänäyttely tuo ajatuksia nykyhetkeen. Siinä evakkoon lähteneet ja heidän jälkeläisensä esittelevät karjalasta mukana tuotuja esineitä, ja kertovat niiden tarinan.

”Näyttelyn tarkoituksena on herättää ajatuksia siitä, mitä sinä ottaisit mukaan, jos joutuisit lähtemään kotoasi kiireellä”, Tuomi kertoo.