Tekoäly osaa laatia rukouksen, mutta kykeneekö se rukoilemaan?

Ihminen eroaa tekoälystä muun muassa siinä, että meillä on vapaus tehdä moraalisia valintoja. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Koti|Ihmissuhteet

31.5.202606:00

Kolumni

Matti Repo

Tekoäly tulee ja muuttaa työt, sanotaan. Kaikki keksinnöt ovat muuttaneet tekemisen tapoja, oli kyse sitten talikosta, tulitikusta tai tietokoneesta. Ne ovat helpottaneet vaivannäköä ja tehostaneet tuottavuutta. Mutta mikään ei ole vielä korvannut ihmistä.

Miten käy, kun tekoäly istutetaan etevästi liikkuvan robotin kuoren alle? Syntyykö ihmisen kyvyt ylittävä olento, tieteiselokuvien androidi?

Koneet kykenevät rajattuihin tehtäviin nopeammin, tarkemmin, vahvemmin ja väsymättömämmin kuin ihminen. Kahdelle jalalle nostetut robotit juoksevat jo maratoneja ja tarjoilevat cocktaileja näytöksissä ihan vain osoittaakseen, mihin pystyvät.

Äskettäin vihittiin Etelä-Koreassa robotti buddhalaiseksi munkiksi. Missä mielessä robotti harjoittaa uskontoa? Uskooko se vai toimittaako se vain rituaaleja?

Buddhalaisuudessa tärkeää lienee mietiskely, joka johtaa vapautumiseen kärsimyksestä. Ehkä robotti voi keskittyä oikeaan tietoon, mutta voiko se pyrkiä vapautumaan kärsimyksestä? Voiko se edes kokea kärsimystä tai tunnistaa toisen kärsimystä? Voiko se tuntea empatiaa? Se lienee monelle ihmisellekin ylivoimaista.

Kärsimyksen välttäminen ja oikeaan pyrkiminen edellyttävät käsitystä hyvästä ja pahasta. Epäilemättä ohjelmoija voi tekoälylle opettaa, mitä valintoja tulee tehdä, mutta voiko kone suorittaa arviointeja moraalisin perustein? Kone voi korjata omia virheitään, mutta voiko se katua niitä?

Ehkä oikea kysymys ei olekaan, miten tekoäly tai robotti eroaa ihmisestä, vaan miten ihminen eroaa niistä. Tai: millaiseksi ihmisen tulisi tulla, että hän aina eroaisi koneesta?

Mikä tekee ihmisen ihmiseksi: matemaattis-fyysinen suorituskyky vai kyky tavoittaa jotain syvempää ja elää sen mukaan?

Ihminen voi kokea elämänsä merkitykselliseksi. Hän voi tavoitella hyvää sen itsensä vuoksi, ei siitä saatavan hyödyn vuoksi. Tekoäly voi tehdä taideteoksen, mutta voiko se kokea taide-elämystä? Tekoäly voi jäljitellä kevätaamun linnunlaulua tai kesäillan auringonlaskua, mutta voiko se nauttia ja tuntea tyydytystä niistä?

Kirkossa tekoälystä on hyötyä ainakin hallinnossa. Ehkä joku pappi auttaa sillä saarnojensa syntymistä. Mutta vaikka tekoäly voi kirjoittaa puheen, voiko se julistaa uskottavasti? Se voi laatia rukouksen, mutta voiko se rukoilla? Se voi säveltää ja sanoittaa virren, mutta voiko se ylistää Jumalaa?

Kone tuskin uskoo, mutta sillä ei ole myöskään vapautta epäillä ohjelmoijaansa. Se ei voi toimia vastoin sitä, mitä se on luotu tekemään. Vapaus löytää oman elämänsä tarkoitus on vain ihmisellä, joka kysyy sitä Luojansa edessä.