Kihniöön ajava komisario hämmentyy, kun naapurusten riita on kasvattanut tien umpeen

Anna Harju harppaa komeasti toisen kirjan usein hankalan kynnyksen yli. Kuva: Tammi, Jan Lönnberg, koonnut: Aatu Jaakkola

Anna Harjun (s. 1983) toinen dekkari Sydänveri jatkaa rikoskomisario Taro Auramon uran kuvioissa Tampereella.

Tapparan jääkiekkolegenda Ilari ”Liru” Lieska löytyy kuolleena ojasta. Aktiiviuran jälkeen Lirulle maistui alkoholi, joten ensi arvio on sammuminen ja tukehtuminen ojaveteen.

Tutkinnan edetessä kuolinsyyksi paljastuu verenhukka. Mutta miten se on mahdollista, kun haavoja ja väkivallan merkkejä ei näy? Kun juonen kuljetus kunnolla käynnistyy, syntyy koukku, joka pitää viihdyttävästi kyydissä loppuun asti.

Taro haluaisi keskittyä Liru-tapaukseen, mutta hänet määrätään toiseen tehtävään.

Läheltä Tamperetta on tavattu pelokas pikkupoika vaeltamassa valtatien piennarta hiertyneitä jalkapohjiaan aristellen. Sairaalassa poika todetaan traumatisoituneeksi. Hän ei puhu, ei kerro edes nimeään. Ketään sopivan ikäistä ei ole ilmoitettu kadonneeksi.

Harjun esikoinen Jäljet (2025) rakentui tamperelaisen apteekkarin murhan ympärille, mutta tarina liikkui uskottavasti myös Saksan maaperällä.

Arvelin, että jatkossakin Harju kehittelee mukaan kansainvälisiä kuvioita.

Niinpä yllätyin, kun uutuuden toinen taso veikin Pirkanmaan Kihniöön, syvälle maaseudulle. Siellä navigaattori saa Taron ymmälle, kun tietä ja taloa ei löydykään. Pian hänelle kerrotaan, että riitelevät naapurit ovat antaneet yhteisen tien kasvaa umpeen.

Harju antaa näytteen kielensä monipuolisuudesta käyttämällä seudun perinteistä sanastoa: ”Äite laskee vaatteen keinustoolin sarjalle”, ”leivinuunissa paistetaan kakko ja letitettyjä nisulonkia”. Suksiporkka käy vanhalle ihmiselle kepiksi.

Sitoutumiskammoisen Taro Auramon taustasta paljastuu selittäviä osasia, kun hän kohtaa Eveliinan. Tämä menneisyydestä tuttu nainen on tullut Tampereelle huolehtimaan Alzheimeriin sairastuneesta isästään. Heidän välilleen syntyy kipinä, joka hakee aukkoa Taron torjuntaan.

Esikoisen perusteella aavistelin Anna Harjusta Seppo Jokisen manttelinperijää. Komeasti hän harppaa toisen kirjan kynnyksen yli ja lunastaa heränneet odotukset.

Myös Harju kirjoittaa elämänläheistä, humaania tekstiä, jossa oikea ja väärä ei ole aina mustavalkoisesti määriteltävissä.

Anna Harju: Sydänveri. 372 s. Tammi 2026. Kuva: Tammi