Näitä perusvirheitä halauksessa kannattaa välttää

Läheisyyden osoittaminen on yhä yleisempää suomalaisessa kulttuurissa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Kun saapuu jouluvisiitille, paikalla voi olla sellaisia sukulaisia, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Joukossa on ehkä vieraitakin kasvoja kuten sedän uusi puoliso. Mielessä pyörii, pitäisikö heitä kätellä vai halata.

”Ei ole valtavan paljon ihmisiä, jotka eivät halauksesta pitäisi. Jos suhde on läheinen, halaus on hyvä tapa osoittaa välittämistä ja ystävällisyyttä”, sanoo Tapaseuran puheenjohtaja Mirva Saukkola.

Tapaseura pyrkii edistämään hyvien tapojen tuntemusta. Kauniit käytöstavat tekevät vuorovaikutuksesta mielekästä kaikille.

Ennen syliin ryntäämistä Saukkola suosittelee kuitenkin miettimään, millainen on yhteinen historia kyseisen sukulaisen kanssa.

Jos tapaa jonkun ensimmäistä kertaa, ei ehkä ole järkevää sännätä heti toisen kaulaan. Harkintaa voi käyttää myös silloin, jos kyseessä ei ole kovin läheinen ihminen.

”Ainakin häneltä kannattaa kysyä, että saako halata”, Saukkola neuvoo.

”Monet ovat vielä varuillaan koronan jäljiltä tai influenssakautena, siksi osa ei halua halata eikä kätelläkään. Jos joku haluaa pitää fyysistä etäisyyttä sairauksien välttelyn vuoksi, hän voi sanoa suoraan, ettei halua halata.”

Tapakouluttajan mukaan koronaa välttelevät ihmiset ilmaisevat itse, jos eivät halua kätellä. Kättelemiseen ei tarvitse enää kysyä lupaa. Kuva: Kari Salonen

Oikeaoppinen halaus on tapakouluttajan mukaan kevyt ja tyylikäs.

”Ei mikään karhunhalaus, jossa pyöritellään toista kovalla otteella ympäri ämpäri huonetta. Karhunhalaus voi tuottaa kiusallisia tilanteita, jos joku tunkeutuu luvatta ja liian rajusti yksityiselle fyysiselle alueelle.”

Naiselle liian tiukka rutistus voi olla jopa tuskallinen, kun rinnat litistyvät.

Jos halattava on kovin iäkäs tai heikkokuntoinen, oikea tapa halata on tulla lähelle ja halata kevyesti. Koskettamista ei tarvitse silloinkaan pelätä.

Mitään sekuntikelloa ei tarvita. Halauksen kestoon vaikuttaa se, kuinka läheinen toinen on.

Kohtaamisessa on hyvä lukea sanatonta viestintää eli eleitä ja katseita. Jos toinen on selvästi pidättyväinen, halauksen ei tarvitse kestää kuin hetken.

Joissakin suvuissa ollaan Saukkolan mukaan pidättyväisempiä ja tapana on vain kätellä. Kaikki ihmiset eivät pidä halaamisesta, ja joku saattaa kokea sen kiusallisena, jopa epämiellyttävänä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei hän välittäisi.

”Jos joku ojentaa heti kätensä, se on merkki siitä, että hän haluaa kohdata ihmisen tällä tavoin eikä halaamalla.”

Suomalaisilla on vahva henkilökohtainen tila, vaikka läheisyyden osoittaminen on yhä yleisempää.

”Se tulee pohjoiseurooppalaisesta kulttuurista, että kunnioitetaan toisen tilaa. Täällä on asuttu etäällä muista ja vietetään paljon aikaa yksin.”

Saako halata -kysymys on hyvä keino rikkoa jää kohtaamistilanteessa. Kuva: Kari Salonen

Nyrkkisääntönä on, että kaikkia paikalla olijoita kannattaa mennä vähintään kättelemään, jos he eivät itse siitä kieltäydy.

”Kätellessä katsotaan toista silmiin. Käsi ojennetaan lämpimään mutta kevyeen puristukseen. Ei pihtipuristusta mutta ei aivan löysääkään. Jos käsi on kuin kuollut lahna, ei synny mitään kontaktia toiseen.”

Saukkolan mukaan sukupuoliroolit vaikuttavat yhä miesten ja naisten tavassa osoittaa läheisyyttä. Naisten on helpompi halata toisiaan ja antaa poskisuudelmia.

Mies voi halata naispuolista sukulaista, mutta yleensä miehet haluavat mieluummin kätellä kuin halata toista miestä.

”Miehet voivat myös taputtaa toisiaan selkään kaverillisesti. Se on sellainen maskuliininen juttu, joka tulee varmaan urheilupiireistä. Jos joku tekee esimerkiksi jalkapallossa, jääkiekossa tai amerikkalaisessa jalkapallossa hyvän suorituksen, toiset lyövät häntä selkään ja osoittavat sillä tavoin, että kyllä teit hienosti.”