Joulun sanoman äärellä olisi hyvä viipyä pidempäänkin

Joulukuusi riisutaan ja kannetaan ulos viimeistään Nuutinpäivän aikaan. Kuva: Jarkko Sirkiä

Koti|Historia ja perinne

11.1.202606:00

Kolumni

Matti Repo

”Kuusi joutaa kartanolle”, rallatteli piispantalon siivooja joululaulun sävelellä joitakin vuosia sitten loppiaisen jo mentyä. Varisevasta puusta olin jo kerännyt koristeet, joten olihan se aika siirtää pois.

Muuan ystäväni säilytti kerran joulukuusensa kesään asti. Oli vinkeä näky, kun neulasista ei ollut tietoakaan mutta helyt riippuivat paljaissa risuissa.

Milloin joulu päättyy? Kirjoitan tätä uudenvuodenaattona, joten loppiainenkin on vielä edessä. Moni lienee kuusensa jo tämän ilmestymiseen mennessä ulos nostanut. Mutta moni säilyttää sen Nuutinpäivään eli 13.1. asti, mitä aikoinaan onkin pidetty joulun vieton lopullisena päätöksenä. Keskiaikaisten maanlakien mukaan 20. päivänä joulusta eli 13.1. päättyi joulurauha.

Meikäläisen Nuutinpäivän taustalla on kaksi eri Knut-nimistä tanskalaista pyhimystä. Edellinen heistä oli kuningas Knut IV, joka surmattiin 1086 ja jota kunnioitetaan Tanskan suojeluspyhimyksenä. Hänen muistopäivänsä on 19.1., joka on meillä kuitenkin oman kansallispyhimyksemme piispa Henrikin päivä.

Tämän Knutin hauta on Odensen tuomiokirkossa. Olen siellä osallistunut kaksi kertaa piispanvihkiäisiin, ja kummallakin kerralla oli myös Tanskan elävä kuningashuone edustettuna.

Toinen oli herttua Knut Lavard, jonka hänen setänsä, kuningas Niels murhautti vallanhimossaan vuonna 1131. Hänen muistopäivänsä on 7.1. eli päivä loppiaisen jälkeen.

Siitä Nuutinpäivä kuitenkin siirrettiin 1700-luvun Ruotsissa uuteen paikkaan 13.1. Toisen tulkinnan mukaan heti loppiaista seurannutta ”vanhaa nuuttia” olisi pidetty oikeana joulurauhan päätöspäivänä.

Niin tai näin, tanskalaiset saivat kalenterissa ikävän roolin viedä joulu pois ruotsalaisilta ja suomalaisilta ja palauttaa kansa juhlasta arkeen.

Ehkä joulun loppumispäivään Nuuttina on samanlainen selitys kuin se, miksi tammikuun kuudetta, joka on monissa maissa ”kolmen kuninkaan päivä” tai Kristuksen ilmestymisen eli ”epifanian” päivä, kutsutaan meillä arkisesti ”loppiaiseksi”? Jospa vain sointuisa loru ”Knut för julen ut” onkin sen takana?

”Päättyy joulu vaikkei kenkään sois”, lauletaan. Onneksi sentään päättyy. Silti olisi suotavaa, että joulua vietettäisiin hartaudella eli sen sanoman äärellä viivyttäisiin.

Nykymenolla joulu hiipii kaupallisista syistä esiin jo ennen kuin puista ovat lehdet pudonneet. Samoilla ehdoilla se loppuu alennusmyynteihin heti, kun pyhistä päästään. Joulun vietto on muuttunut odotukseksi ja valmisteluksi. Juhla on ohi, kun pukki lähtee ja paketit avataan.

Kulutusjoulu on kuin neulasensa varistanut tyhjä ranka, jonka oksia koristaa tingeltangel. Oudolla tavalla nätti, mutta elämänsä menettänyt. Juhlan sisältö olisi kuitenkin pitkän vieton arvoinen.