Ylimääräinen olut oli keskiajalla yleinen ongelma ‒ sitä ratkaisemaan ryhtyi Nuutti, joka pakotti ihmiset takaisin töihin
”Hiiva hattuun ja tappi taskuun!”, saattoi nuuttipukkien seurue huudella. Tunnetko nuutinpäivän perinteet?
”Hiivanuutti hiivittelee, oluttappi kainalossa”, saatettiin aikoinaan Nuutti-kulkueessa hoilata. Kuva: Timo FilpusVanhan ajan joulu päättyi perinteisesti nuutinpäivään. Pitkän joulukauden lopettavaan päivään liittyivät äänekkäät nuuttipukkien kulkueet, jotka keräsivät taloista viimeiset ruuan rippeet ja jouluoluet.
Vanhan kansan joulu alkoi Tuomaan päivästä. Joulu oli suuren juhlan aikaa, ruokaa oli yllin kyllin ja olut virtasi. Lähes kolme viikkoa pitkä juhlan ja yltäkylläisyyden aika päättyi perinteisesti uutin päivään.
Vanhan sanonnan mukaan: Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi.
Nuutinpäivän jälkeen palattiin arkitöihin. Pitkien joulun pyhien jälkeen alkoi härkäviikoiksi kutsuttu ajanjakso, pitkä pyhätön aika, jolloin tehtiin vuoden fyysisesti raskaimmat työt.
”Nuutinpäivä on ollut perinteinen joulun lopetusjuhla. Päivä on saanut nimensä 1100-luvulla eläneen tanskalaisen hallitsijan ja pyhimyksen Knut Lavardin mukaan. Hänen muistopäivänsä oli alun perin 7. tammikuuta”, folkloristiikan tutkija, FT John Björkman kertoo.
”Loppiaisen jälkeinen nuutinpäivä oli selkeä ajankohta lähes kaksi viikkoa kestäneiden joulun pyhien loppumiselle. Kun nuutinpäivä siirrettiin nykyiselle paikalleen 1700-luvun alussa, joulu venähti jo 20 päivää kestäväksi juhlakaudeksi.”
Nuutinpäivänä naamioituneet seurueet kulkivat talosta toiseen keräämässä ruokaa ja juomaa. Usein seurueiden pojat pukeutuivat tytöiksi ja tytöt pojiksi. Onko hiivoja jäljellä! saattoivat nuuttipukit karjaista torppaan rymytessään.
”Nuutinpäivän äänekkäät seurueet kulkivat usein reellä ja nuuttipukkien asusteina käytettiin esimerkiksi väärinpäin käännettyä turkkia, lampaan nahkaa, sarvia ja tuohesta valmistettuja naamareita”, Björkman kertoo.
”Perinne liittyi konkreettiseen joulun lopettamiseen, kun seurueet kulkivat talot läpi yksi kerrallaan katsomassa, onko väellä joulun ruokia ja juomia jäljellä ja keräämässä ne pois.”
Nuuttipukkien saaliiksi saamat ruuat ja juomat kerättiin yhteen taloon, jossa järjestettiin suurella joukolla joulun viimeiset juhlat. Tapahtumiin kuuluivat olennaisesti erilaiset leikit ja tanssit.
”Perinne liittyi konkreettiseen joulun lopettamiseen, kun seurueet kulkivat talot läpi yksi kerrallaan katsomassa, onko väellä joulun ruokia ja juomia jäljellä ja keräämässä ne pois”, Björkman kuvailee.
”Keskiajalla oli yleinen ongelma, että ihmiset tekivät jouluksi hirveät määrät olutta ja ruokia, ja juhlivat niin kauan kuin niitä riitti. Ruuan, oluen ja sahdin poiskeräämisellä varmistettiin, että joulun juhliminen loppuu ja ihmiset saadaan takaisin töihin.”
Nuuttipukit keräsivät perinteisesti myös olut- eli hiivatynnyrien tapit pois. Tämän tavan vuoksi Nuutin päivää on kutsuttu myös nimellä hiiva-Nuutti.
”Alkoholin nauttiminen on ollut ennen vanhaan yksi tärkeimpiä joulunviettotapoja. Olutta ja sahtia valmistettiin juhlanviettoa varten hirveät määrät ja ihmiset nauttivat näitä päiväkausia kotonaan ja toistensa luona”, Björkman kuvailee.
”Yksi nuuttipukkien tärkeistä tehtävistä oli varmistaa, että tynnyrit ovat varmasti tyhjät ja samalla kerätä tynnyreiden tapit ja hanat pois.”
”Hiivanuutti hiivittelee, oluttappi kainalossa.”
”Nyt se on Knuutin knuppi, joulun loppu, hiiva hattuun, tappi taskuun.” Seurueet hoilasivat tällaisia olut- ja sahtitynnyreitä tyhjentäessään.
”Erilaisia nuutinkulkueiden tapaisia seurueita on kulkenut pitkin joulun aikaa. Hyvänä esimerkkinä tapaninpäivän perinteisiin kuuluvat tapaninajelut, jolloin hartaimpien joulunpyhien jälkeen hurjasteltiin reellä pitkin kyliä”, Björkman muistuttaa.
”Nuutinpäivän naamiaiskulkueet olivat vain joulun ajan huipentuma ja ajanjakson viimeinen tapahtuma.”
Nuutinpäivän vietto on rantautunut maahamme Ruotsista, ja perinteet ovat olleet voimakkaimmat Lounais-Suomessa ja Hämeessä.
”Nuutinpäivän perinteet ovat kuitenkin olleet laajimmillaan valtakunnallinen ilmiö, mutta nykyisin ne elävät enää hyvin rajoitetulla alueella. Esimerkiksi Varsinais-Suomen pohjoisosissa ja Satakunnassa nuutinpäivää vietetään yhä tänä päivänä”, Björkman kertoo.
”Siinä missä ennen vanhaan kierroksia tekivät pääasiassa nuorista miehistä ja naisistakin koostuneet porukat, on nykyisestä Nuutin päivästä muotoutunut virpomiseen verrattavissa oleva lasten perinne, jossa lapset ja nuoret kiertävät ovelta ovelle keräämässä karkkia.”
Vanhoilta ajoilta säilynyt perinne ovat myös monilla paikkakunnilla yhä järjestettävät nuutinpäivän tanssiaiset.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
