
Nämä ovat maaseutuväen suosituimmat karaokekappaleet iltamissa, joissa tuhat ilmaista makkaraa tirisee grillissä
Kaikille ilmainen illanvietto on jo yli 20-vuotinen perinne Naapurinvaaran Huvikeskuksessa. Bussikuljetuksia tulee jopa toisesta maakunnasta.
Viime vuonna Maaseutu- ja metsäväen iltamissa nähtiin Anssi Vimparin Iskelmäorkesteri. Kuva: Pertti GranqvistKun lauantai-ilta koittaa, panee maaseutuväki jalalla koreasti Sotkamon Naapurinvaaralla, ”Suomen parhaalla tanssipaikalla”. Perinteikkäässä Huvikeskuksessa järjestetään silloin vuosittaiset Maaseutu- ja metsäväen iltamat.
”Tarkoituksena on lisätä yhteisöllisyyttä maaseutu- ja metsäväen keskuudessa. Toki tietysti kaikki muutkin ovat tervetulleita ihan ilmaiseksi”, Sotkamon Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Niko Piironen kertoo.
Maanomistuksesta tai metsäpinta-alasta ei tulijoilta huvipaikan ovella kysellä. Ei tarvitse olla edes multaa kynsien alla tai puutikkua jalkapohjassa, tapahtuman kutsussa todetaan.
Tanssin lisäksi paikalle kannattaa tulla myös tarjoilujen takia.
”Ainakin tuhannelle ensimmäiselle tarjotaan ilmaiset makkarat ja pullakahvit”, Pertti Granqvist kertoo. Hän on tansseja MHY:n kanssa järjestävän Sotkamon Nuorisoseuran aktiivi.
Paikalle on helppo tulla kauempaakin, sillä tapahtumaan on järjestetty bussikuljetus Ämmänsaaresta, Puolangalta, Utajärveltä sekä Kuhmosta lähtevillä autoilla. Edestakaisesta kyydistä peritään kymmenen euron maksu.
Tapahtuma on ikärajaton, mutta aivan pieniä lapsia ei järjestäjien mukaan kannata tuoda tungokseen.
”Sellainen 10 vuotta voisi olla hyvä alaikä”, Granqvist tuumailee.
Iltamia on järjestetty jo vuodesta 1999, jolloin silloiset MTK Pohjois-Suomen kenttäjohtaja Heikki Rahko ja Sotkamon Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Huttunen lähtivät kehittelemään ideaa.
”Aluksi ohjelmassa mentiin enemmän asialinjalla ja siihen sisältyi esimerkiksi metsätaitokilpailun palkintojen jako”, Piironen kertoo.
”Nyt tanssin ja laulun lisäksi pidetään muutama puhe.”
Maaseutuväkeä saapuvat tanssittamaan Tiina Pitkänen orkestereineen ja Juha Hautaluoma & Tähtivyö. Jos musiikki ei jostain syystä miellytä, voi jokainen valita oman lempikappaleensa ja esittää sen karaokessa.
Metsäisistä kappaleista tanssilattialla kuullaan kenties Metsäkukkia ja Jätkän humppa. Karaokessa suosikkeja ovat olleet Hilma ja Onni ja Souvareiden kappaleet.
Maaseutuväen iltamista on ajan saatossa tullut odotettu tapahtuma. Kyselyitä päivästä tulee jo ennen, kuin se ilmoitetaan.
Iltamat järjestetään Metsänhoitoyhdistys Sotkamon ja Sotkamon Nuorisoseuran talkoovoimin. Tärkeässä roolissa ovat myös sponsorit eli ”liikeystävät”, joita on saatu erityisesti kainuulaisista yrityksistä.
”Nykyään on melkein niin, että mitä suurempi yritys, sitä vaikeampi sitä on saada sponsoriksi”, Piironen kertoo.
”Pankkien, kunnan ja vakuutusyhtiöiden niukka suhtautuminen ihmetyttää”, Granqvist pohtii.
Yritysten lisäksi taloudellisen kortensa kekoon kantavat jopa yksityiset metsänomistajat, joista eräs kustantaa tämän vuoden kahvitarjoilun.
Vuosina 2020 ja 2021 korona esti iltamien järjestämisen. Viime vuosina tanssipaikkoja on haastanut kävijöiden heikko taloudellinen tilanne. Naapurinvaaralla on etunaan paitsi aktiivinen talkoolaisporukka ja läheisen Vuokatin matkailijat, myös ainutlaatuinen sijainti.
Huvikeskuksesta on upeat näkymät sekä vaaroille että järville, sillä se sijaitsee vaaran laella 250 metrin korkeudessa merenpinnasta. Paikka on osoitettu nuorison viralliseksi huvipaikaksi jo vuonna 1887, nykyinen rakennus rakennettiin vuonna 1959.
Metsä- ja maatalous ovat Sotkamon seudulla tärkeä ja luonteva osa arkea.
”Metsänomistajat ovat aktiivisia ja moni asuu lähellä metsäpalstaansa”, Piironen kertoo.
”Meillä on hyvässä kunnossa metsät.”
Myös Granqvist kuuluu metsänomistajiin ja on MHY:n jäsen. Hän on päässyt metsiin kiinni kolmea reittiä.
”Ostamalla, perimällä ja reittä pitkin, sillä myös vaimoni on metsänomistaja”, mies nauraa.
Granqvistille talkooporukassa toimiminen on ollut erityisen tärkeää, sillä se on auttanut häntä toipumaan vakavasta aivoinfarktista.
”Yhteisöllisyys on ihmiselle hirveän tärkeää. On hienoa, kun saa tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan.”
Tanssit vai iltamat?
Iltamien esikuvina olivat herrasväen ohjelmalliset tanssiaiset. Niitä koetettiin saada kaupunkilaisten ”porvaripaalien” ja ”piikatanssien” sekä maaseudun ”nurkkatanssien” tilalle.
Tanssin ohella iltamien ohjelmaan kuului valistavaa ohjelmaa sekä esimerkiksi näytelmä. Usein iltamissa koottiin varoja jotain hyödyllistä tarkoitusta varten.
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa vallitsi tanssikielto, joka kielsi kaikki tanssit ja johti laittomaan tanssimiseen.
Välirauhan solmimisen jälkeen tanssikielto purettiin asteittain. Ensimmäisessä vaiheessa marraskuun alussa sallittiin tunti tanssia ohjelmallisten iltamien jälkeen.
Vuoden 1945 alusta tanssia koskeneet rajoitukset poistuivat ravintolatanssia lukuun ottamatta, mutta tansseja verotettiin ankarasti. Huvivero vei ensin 40 ja sitten jo 50 prosenttia pääsylipputuloista. Iltamat olivat sen sijaan verovapaat.
Verottomuutensa ansiosta iltamaperinne kukoisti, sillä se mahdollisti järjestävälle seuralle paremman tuoton. Ohjelma oli tosin usein vain välttämätön paha ja muodosti kulissin viranomaisia varten.
Iltamiin liittyi vahvasti valtiovallan halu ohjata kansalaisia vakavampien harrastusten ja arvojen pariin. Pelkkä tanssi nähtiin paheellisena ja jopa sankarivainajien rienauksena.
Lähteet: savonhistori.fi: Säätyläishuveista kaiken kansan huveiksi, Saija Suominen: Surut nurkkaan, taas saa tanssia, pro gradu -tutkielma
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








