Rönnin kesäteatteri yhdistää kyläläiset – ”Kerran tehtiin nakukalenterikin!”

Ohjaaja Anne Helminen ohjaa näyttelijöiden harjoittelua. Lava oli vielä rakenteilla toukokuun puolivälissä. Kuva: Miro Palokallio

Täällä ei ole hiiriä – katse yleisöön! Näin kuului Eräjärvellä sijaitsevan Rönnin kesäteatterin ensimmäisen ohjaajan Kari Hakalan ohje vuonna 1980. Rohkeutta siis peliin!

Nykyisin virallisesti Oriveteen kuuluva Eräjärvi on tunnettu teatterista, jota tehdään peräti neljän eri teatteriryhmän voimin.

Kesäteatteria ylläpitävät Anne ja Reijo Kahelin muistelevat, että ensimmäisen kesän jälkeen näytelmiä on ehtinyt olla yhteensä noin seitsemänkymmentä kappaletta. Kesäteatterin lisäksi Seuratalon sisätiloihin on sittemmin perustettu Tupateatteri sekä kaksi ryhmää lapsille ja nuorille.

Jäniksen vuoden tekijät: Reijo Kahelin (vas.), Taavi Simonen, Anne Kahelin, Irma Koskela, Juha-Matti Parkkamäki, Sanna Voimanen ja ohjaaja Anne Helminen. Kuva: Miro Palokallio

Harrastajateatterilla on pitkät perinteet Eräjärvellä. Jo 1950-luvulla nuorisoseurat ja työväenjärjestöt järjestivät kiertäviä esityksiä. Kun toiminnalle on sittemmin rakennettu pysyvämpiä tiloja, sitä on myös ollut helpompi jatkaa, ja elävä teatterikulttuuri on houkutellut mukaan aina uusia harrastajia.

Kesäkuun korvilla Rönnin kesäteatterin esityslavalla alkaa jo näkyä lavasteita ja rekvisiittaa. Ollaan veden äärellä ja pihapiirissä toimii myös Rönnin lava ja kesäkahvio, josta saadaan myös väliaikatarjoilut.

Kahelinit kertovat, että teatteri on rakentunut vuosien myötä. Nykyiseen sijaintiin siirryttiin Eräjärven kirkolta, entiseltä työväentalolta 1990-luvun alkupuolella, ja alun perin paikka oli savipeltoa ja pensaikkoa. Nyt kesäteatteri on saanut tukevat penkkirivit, katoksen ja saniteettitilat ympärilleen.

”Yksinään kukaan ei pärjää, siksi maaseudulla ja kylissä pitää tehdä töitä yhdessä”, korostaa Reijo Kahelin. Teatterin harrastajille riittää näytöskaudella ja sen ympärillä monenlaista tekemistä: esimerkiksi lipunmyyntiä, lavastusta, puvustusta, markkinointia ja liikenteenohjausta. Teatteri on työllistänyt myös opiskelijoita, sekä tänäkin vuonna yhden pitkäaikaistyöttömän.

Nykyinen katettu katsomo rakennettiin ennen pandemiaa vuonna 2018. Siihen saatiin tukea EU:n maaseuturahastosta. Kuva: Miro Palokallio

Teatteriharrastajat ovat saaneet myös toisistaan tukiverkon, jossa saa olla oma itsensä. Kahelinien arvion mukaan pidempään pysynyttä ydinporukkaa on hieman reilu kymmenen jäsentä.

Tänä vuonna näyttelijäryhmässä on kuusi näyttelijää, enimmillään heitä on ollut kolmekymmentäkin. Näyttelijöiden ikähaarukka on laaja: nuorimmillaan mukana on ollut 2,5-vuotias näyttelijä vanhempansa kanssa.

”Alkuun oli suorastaan hämmentävää, miten hyvin teatteri myös nollaa ajatukset. Olen harrastanut moottorikelkkailua ja moottoripyöräilyä, jotka nekin vievät ajatukset muualle, mutta tämä tekee sen ­moninkertaisesti”, sanoo toista pääroolia esittävä ­Juha-Matti Parkkamäki.

Parkkamäki on Rönnin kesäteatterissa mukana ensimmäistä kertaa. Osa näyttelijöistä on ollut mukana pidempään, osa on saattanut pitää välivuosia lasten ollessa pieniä. Teatteriin on voinut palata, jos on kaivannut kalenteriinsa täytettä tai löytänyt uudelleen kipinän kiinnostavaan harrastukseen.

Harrastus on aikaa vievää, mutta toisaalta henkireikä ja tapa olla luonnon ympäröimänä – tauoilla on esimerkiksi toisinaan ongittu, sillä näyttämö on järven rannalla.

"Teatteriporukalla on tehty ikimuistettavia asioita, ainakin talvirieha ja laivareissujen karaoke ovat jääneet mieleen. Ja mikähän idea sekin oli, että vuonna 2016 tehtiin kerran nakukalenterikin! Sen jälkeen ei ole kyllä ollut", nauraa jäniksen näyttelijä Sanna Voimanen.

Juha-Matti Parkkamäki ja Sanna Voimanen esittävät Jäniksen vuoden päärooleja. Kuva: Miro Palokallio

Rönnin kesäteatteriin ovat tietenkin tervetulleita myös muualta matkaavat. Kymmenisen vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan vierailijoista jopa kaksi kolmasosaa oli pääkaupunkiseudulta, mitä selittää kesäasuntojen määrä Orivedellä. Vieraita saapuu kuitenkin joka puolelta Suomea, kerran jopa moottoripyörillä Torniosta.

Ainoa kerta, kun kesäteatteri ei ole pitänyt näytöksiään, on ollut pandemian alussa vuonna 2020. Tuolloin kesän ohjelmisto peruttiin ja Tupateatteri siirsi näytöksensä keväältä syksylle.

Anne Kahelin näkee, että teatterin säilymiselle ja mielekkyydelle on tärkeää myös ammattiohjaus. Harrastajanäyttelijöiden tukena on aina ollut ammattiohjaaja, tänä vuonna Pirkkalasta tullut Anne Helminen. Koska teatteriharjoituksia pyöritetään kansalaisopiston kanssa, osan ohjaajan palkasta maksaa opisto.

”Meitä ei haukuta, mutta meitä pitää ohjata”, tiivistää Kahelin.

Ohjelmistossa halutaan tuoda esiin yhteiskunnallisia teemoja, sillä syvyys tuo mielenkiintoa tekemiseen. Tänä vuonna Arto Paasilinnan teokseen perustuvassa Jäniksen vuodessa päähahmokin puntaroi elämäänsä työelämän kasvavien vaatimusten, strategisen ketteryyden ja 114 televisiokanavan ristitulessa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole saarnata.

”Kyllähän kesäteatterissa pitää olla myös hauskaa!” sanoo Anne Kahelin.

Tänä kesänä Rönnin kesäteatterissa esitetään Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi. Ensi-ilta 17.6. ja 14 näytöstä. Ohjaaja Anne Helminen. Dramatisoinnin ovat tehneet Esa Leskinen, Sami Keski-Vähälä ja Kristian Smeds.

Lisätietoja teatterin sivuilta täältä.