Jääkiekon maailmanmestari menetti jalan, mutta jatkaa työtänsä kiviyrittäjänä – ”No, se on vain pätkä jalkaa”

Onnettomuudesta huolimatta Marko Palo viihtyy samoissa kivitöissä edelleen. Tässä maailmanmestari on työmaalla Hämeenlinnassa. Kuva: Mikko Soini

Se tapahtui melko tarkalleen viisi vuotta sitten.

Kantahämäläisen kivifirman toimitusjohtajan nilkan päälle putosi tien reunakiviä, joilla oli monessakin mielessä aivan turhan paljon painoa.

Ehkä tuhansia kiloja, mutta yksityiskohtiin ei tässä kannata jämähtää: vähintäänkin riittävä kuorma murskasi palkitun yrittäjän ja entisen ammattiurheilijan toisen jalan, ja hän makasi Töölön tapaturma-asemalla.

”No, se on vain pätkä jalkaa”, toimitusjohtaja Marko Palo kommentoi tuolloin toimittajalle, joka soitti ensimmäisenä potilaalle.

Kova selviytymismoodi ja asenne tulivat selväksi saman tien. Ei tänne ole tultu voivottelemaan ja pyytämään almuja.

Kyykivi Oy:n toimitusjohtaja Palo oli hyvässä hoidossa, ja hän kertoi tuolloin puhelimitse tämän jutun kirjoittajalle, että hänen oikea jalkansa oli amputoitu hieman polven alapuolelta. Palo tiesi jo tuolloin, että operaatioita seuraa lisää.

”Reunakivet tulivat päälle. Jotain proteesia on tulossa, eli kiusaan jatkossakin kaikkia kiekkokaukaloissa”, Palo velmuili tuolloin ‒ erittäin tiukasta tilanteesta huolimatta.

”Näin vanhalle äijälle sattuu ja tapahtuu. En päässyt kuormaa karkuun, koska kaivinkone oli edessä. Tiesin heti, että nyt kävi huonosti”, Palo totesi haastattelussa.

”Vanha” on tietysti varsin suhteellinen käsite. Palo on syntynyt Jyväskylän maalaiskunnassa vuonna 1967.

Järvenpäässä tapahtunutta onnettomuutta Palo kuvaili haastattelussa “työaksidentiksi”. Kivialan yrittäjä oli aiemmin palkittu muun muassa Kalvola-Renko-Tuuloksen vuoden yrittäjänä.

Miten ihmeessä hän sai pidettyä firmansa pystyssä tällaisessa tilanteessa? Kyykivi Oy:n toimitusjohtaja oli kuitenkin ollut kenttätöissä.

”Olin poissa pelistä seitsemän kuukautta. Ja näin jälkeenpäin ajatellen teki ihan hyvää pitää taukoa, vaikka en nyt varsinaisesti suosittele yrittäjille reunakivien pudottamista jalan päälle”, Palo nauraa nyt.

”Elämänlaatu ei ole muuttunut. Seitsemän kuukauden poissaolon jälkeen oli tietysti aikamoista sutinaa, ja sairaalapedissä askarrutti, mihin jatkossa pystyy. Ensimmäinen kesä oli vaikea.”

”Sitä paitsi tykkään tehdä käsilläni hommia. Joskus meillä oli enemmänkin työntekijöitä, mutta kyllästyin juoksemaan toisten perässä. Teen nyt itse poikani kanssa, ja jos apuja kaivataan, sitten sitä ostetaan ulkopuolelta. Firma pystyy tällä mallilla reagoimaan paljon nopeammin muuttuviin tilanteisiin kuin jos olisi 30 äijää palkkalistoilla.”

Ei se ollut vain yksi kivi vaan kaksi kivinippua. Painoa jotain kaksi tonnia, Palo kertoo amputaatioon johtaneesta työtapaturmasta. Kuva: Mikko Soini

Palo pohtii, onkohan aika kullannut muistot ja muuttanut huonotkin hetket jollain tavoin liiankin positiivisiksi.

”Varmaan kirosin itseni moneen kertaan alimpaan helvettiin kuten kaikki muutkin, mutta ei niitä hetkiä enää sillä tavalla muistele.”

Jos jokin asia jäi kaivelemaan, niin yrittäjävakuutukset. Palolla oli sellainen, mutta ei kaikenkattavaa.

”Sain henkilökohtaisista vakuutuksista jotain, ja sillä sitten aikamme sinniteltiin. Ei kannata olettaa mitään, kun vakuutusyhtiö sanoo, vaan ottaa selvää itse. Silloinhan kaikki on jo päin helvettiä, kun itse olettaa jotain”, lempinimellä ”Kyy” urheilupiireissä laajasti tunnettu Palo naurahtaa sarkastisesti.

”Mutta nehän tekee sitä työkseen, niiden vakuutusyhtiön myyjien pitäisi kertoa selväsanaisesti yrittäjälle ja kaikille se, mitä vakuutus kattaa ja mitä ei.”

Suuri yleisö tuntee Marko Palon todennäköisesti paremmin hänen jääkiekkourastaan. Vuonna 1995 Palo oli voittamassa kansakunnan kollektiiviseen muistiin syöpynyttä ensimmäistä maailmanmestaruutta Suomelle. Palkintokaapista löytyy paljon muitakin mitaleita olympiapronssista ja Ruotsin mestaruudesta lähtien.

Kovien kiekkosaavutusten ansiosta HPK-legenda Palon pelinumero 13 on jäädytetty ja pelipaita nostettu Hämeenlinnassa Rinkelinmäen jäähallin kattoon.

”Urheilutaustasta oli onnettomuuden jälkeen valtava apu. Tiesin, mitä kuntoutus vaatii ja oli motivaatiota. Jumppasin jo sairaalassa, koska tiesin, että fysiikan pitäminen kunnossa auttaa. Ihmisen fysiologian tunteminenkaan ei ollut pahitteeksi.”

Jäällekin Palo palasi suhteellisen nopeasti, apuvalmentajaksi, mutta viikoittaiset höntsäpelit Rinkelinmäellä ovat saaneet jäädä.

”Se on vähän kuin formula ykkösissä: yhden kierroksen jälkeen säätöjä jalkaan pitäisi tehdä taas uudestaan. Joten ne pelit ovat saaneet jäädä. Totesin, että enköhän mä tässä ole jo tarpeeksi pelannut”, entinen ammattilaiskiekkoilija tuumaa.

Nykyään Palon aika menee paitsi töissä myös ison perheen parissa. Siitä pitivät ennen huolen neljä lasta, nyt etenkin viisi lastenlasta.  Kuva: Mikko Soini

Nykyään Palon aika menee paitsi töissä myös ison perheen parissa. Siitä pitävät huolen neljä lasta, mutta etenkin viisi lastenlasta.

”No isovanhemmuus, sehän on ihan parasta. Saa valita, milloin lastenlasten kanssa on”, Palo vitsailee.

”Ei vaan, olemme vaimon kanssa yrittäneet aina auttaa, kun omilla lapsilla on ollut omia menoja tai vastaavaa. Ja sehän on aivan loistavaa. Lapsenlapset tulevat yökylään, mikäs sen hienompaa”.