Laura Juntunen: Pyhät pahat äidit. 256 sivua. Into Kustannus 2026 Kuva: Into Kustannus
Kaikki eivät ole kiiltokuvaäitejä, mutta silti he voivat olla lapselleen parhaita
Laura Juntusen tietokirja erittelee äitiyden ristiriitoja ja pimeitä puolia.
Laura Juntunen kertoo tietokirjassaan rohkeasti myös omasta äitiystaipaleestaan. Kuva: Sina Sarpola, Into Kustannus, koonnut: Aatu Jaakkola9.5.202623:00
Vallitsevassa järjestelmässä äiti tekee aina väärin, teki hän mitä tahansa. Jos vie lapsen päivähoitoon tai jää vuosiksi kotiin, aina löytyy arvostelijoita.
Näin havainnoi raahelaislähtöinen Laura Juntunen (s. 1991) tietokirjassaan Pyhät pahat äidit, ja tutulta kuulostaa. Vuosikymmenestä toiseen äitien ja perheiden ratkaisut ovat olleet vapaata riistaa kritiikille.
Juntunen keskittyy kirjassaan äiteihin, joiden taival on ollut tavallista rankempi, ja aloittaa itsestään.
Ensimmäinen, teini-iässä alkanut raskaus päättyy keskeytykseen. Menneisyyteen liittyy myös syömishäiriöitä, mielenterveysongelmia ja päihteiden käyttöä, ja voitetut vaikeudet nousevat esiin neuvolakäynneillä.
Kun Juntunen kahden pienen lapsen äitinä alkaa odottaa kolmatta, odotusta varjostaa hyperemeesi eli yhdeksän kuukautta kestävä raskauspahoinvointi. Synnytys on nopea, mutta äiti joutuu leikkaussaliin, kun istukka ei irtoa.
Runsaan lähdeaineistonsa pohjalta Juntunen erittelee äitiyden luonnetta ja hyvän äidin standardeja eri vuosikymmeninä.
1990-luvun laman jälkeen keskiöön nousi intensiivisen äitiyden ihanne. Siinä äiti on hoivaaja, jonka teot ja tekemättä jättämiset määrittelevät lapsen tulevaisuutta.
”Ajattelemme, että äitiyden kuuluukin olla raskasta.”
Nykypäivän keskiluokkaisessa äitiysihanteessa korostetaan läsnäoloa. Jos äiti on jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla, se on vain hyvää vanhemmuutta.
”Ajattelemme, että äitiyden kuuluukin olla raskasta.”
Historiassa on ollut vaiheita, jolloin ne naiset, jotka katsottiin äidiksi sopimattomaksi, steriloitiin. Eugeniikan ideana oli torjua mielisairaudet, epilepsia, rikollisuus ja alkoholismi. Vammaisiin äiteihin kohdistuu yhä ennakkoluuloja. Myös raskaudenkeskeytysten historia on synkkä.
Juntunen haastattelee seksityötä tekeviä äitejä, väkivaltaisista mielikuvista kärsivää äitiä ja naista, joka päättää hankkia lapsen yksin.
Hän pohtii tradwife-ilmiötä, jossa nuoret naiset haluavat perinteisen sukupuoliroolin hilloja keittelevänä kotiäitinä samalla, kun mies tienaa perheen rahat. Suomessa ilmiö lienee marginaalinen.
Kirjan loppu on valoisa. Vauva kujertaa, sisaruksia naurattaa.
”Muistattehan, että äiti rakastaa teitä enemmän kuin mitään muuta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
