Koukutuin kauheaan klassikkosarjaan, jota oli pakko katsoa jopa 10 jaksoa päivässä
En halua inhimillisten vaivojen, kuten uneliaisuuden, häiritsevän hetkeäkään minun ja mafiaperheestä kertovan tv-sarjan välejä, kirjoittaa Eino Haase kolumnissaan.Juhannuksen alla oli tarkoitus lähteä Sodankylän filmijuhlille. Toisin kävi: tuli kuume, ja reissu jäi sikseen.
Flunssaan itse itselleni määräämä lääkekuuri oli onneksi tehokas. Käytännössä se tarkoitti korvaushoitoa tv-sarjojen muodossa, kun muuhunkaan ei sängyn pohjalta pystynyt.
Valinta osui 2000-luvun alussa julkaistuun, aiemmin katsomatta jääneeseen klassikkosarja Sopranosiin, jossa seurataan New Yorkin liepeillä elävän mafiasuvun huuruista elämää.
Kuumeen tilalle tulikin äkkiä toinen tauti: bingetys.
Pahimmillaan meni kymmenen jaksoa päivässä. Enemmänkin olisin ahminut, mutta en halunnut inhimillisten vaivojen kuten uneliaisuuden häiritsevän hetkeäkään minun ja mafiaperheen välejä.
Kuumeesta toivuttuani olen uusinut lääkekuurini, mutta ikäväkseni olen joutunut pienentämään päiväannosta tuntuvasti yhteen tai kahteen jaksoon vuorokaudessa.
Ei mafiaa mahan täydeltä.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




