Jätin tarkoituksella katsomatta kehutun L/over-sarjan
Kun katson televisiota, teen sen unohtaakseni arjen.
Juha (Jani Volanen) ajaa takaa vaimoaan ja muistuttaa, että tämä oli vihkivaloissa luvannut olla ”ikuisesti minun”. Kuva: MTVKoen aika ajoin ajattelevani väärin yleiseen mielipiteeseen nähden. Tällainen kokemus tuli taas, kun luin MTV:n L/over-sarjan olleen kevättalven katsotuin kotimainen draama.
Totesin jo ohjelman tullessa esittelyyn, etten katso jaksoakaan. En, vaikka sarja käsittelee yhteiskunnan todellista ongelmaa, lähisuhdeväkivaltaa.
Älkää ymmärtäkö minua väärin – lähisuhdeväkivalta on niin paha asia kuin olla ja voi.
Väkivalta, henkinenkin, on kuvottanut minua ja herättänyt avuttomuuden tunnetta siitä lähtien, kun kuulin ensimmäisen kerran keskitysleireistä ja Stalinin vainoista ja käsitin, että perheväkivalta on suhteellisen yleistä.
Väkivallan lisäksi oikeaan elämään mahtuu niin paljon sairautta, onnettomuuksia ja muuta ikävää, etten tarvitse lisää ”piinaavaa, uskottavaa ja ahdistavaa tunnelmaa”, kuten tuota kehuttu sarjaa on kuvattu.
Kun katson televisiota, teen sen unohtaakseni arjen.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




