Lähdin ostamaan mainoksessa näkemääni kodinkonetta, mutta liikkeessä myyjä alkoi heti haukkua tuotetta – ”Itse en ostaisi”

Hyvä ja halpa harvoin kulkevat käsi kädessä.  Kuva: Tuominen Matti

Yksi kerta voi olla sattumaa, toinen kerta tuskin. Kaava oli nimittäin samanlainen.

Kodinkone hajosi, ja tällä kertaa se oli astianpesukone. Vanhahan se jo olikin, joten tilalle kannatti ostaa uusi. Selailin erilaisia malleja kodinkoneita myyvän ketjun nettisivuilla. Jätän kertomatta ketjun nimen syyllistämisen tai mainonnan välttämiseksi, mutta jokaiselle se on varmasti tuttu.

Lopulta kiinnostuin yhdestä mainoksesta. Laite oli mielikuvaltaan hyväksi ja kestäväksi koettu saksalainen merkki. Lähtöhintaa oli laskettu reilusti, joten päätin tarttua tarjoukseen.

Marssin liikkeeseen ja otin vuoronumeron. Aikani jonotettuani sain palvelua.

Kerroin asiakaspalvelijalle, että näin tarjouksen kyseisestä astianpesukoneesta ja ajattelin nyt ostaa sen.

Näytin kännykältä laitteen kuvaa ja menimme tuotteen luo. Myyjä päästi syvän, teatraalisen huokauksen.

”En itse ostaisi tätä. Sisäpohja on muovia, joten siihen kun yhden kerran lorahtaa likaisesta juomalasista maitoa, niin haju ja väri pysyvät.”

Kokeilin sisäpintaa ja muoviahan se oli. Oli vaikea sanoa, oliko myyjä oikeassa mutta loogiselta väite kuulosti. Kyllä teräs on terästä.

Mutisin, että mitäs vaihtoehtoja oikein olisi ja pian olimme saman merkin huomattavasti kalliimpien koneiden ääressä. Oli toimintoja ja terästä – mutta ei alennuksia.

”Nyt on tiukka hinta. Näissä on sen verran vähän katetta, että ei pysty laskemaan”, myyjä ähki.

Sitten hänen ilmeensä kirkastui. Jos ottaisin jonkin luottokortin, niin hieman voitaisiin tulla hinnassa vastaan. Kortista kuulemma pääsisi eroon vaikka viikon päästä ilman kuluja.

Tähän ansaan en mennyt. Kerran olin yhden kortin ottanut, enkä jaksanut enää ryhtyä veivaamaan peruutusten kanssa.

Päätin ostaa kalliimman koneen, vaikka hoksasin tällä kertaa vedätyksen. Ketju teki minulle saman aiemmin, kun tarvitsin uutta pyykkikonetta: houkutellaan asiakas liikkeeseen sisäänvetotuotteella, mutta sitten haukutaan se ja myydään kalliimpi.

Ostin tuotteen hieman ärsyyntyneenäkin, koska yksinkertaisesti tarvitsin kunnon astianpesukoneen ja parin sadan euron lisähinta oli hyväksyttävissä.

Sitä paitsi, olisinhan aina voinut pitää pääni ja ostaa sen mainoksessa näkyvän koneen. Sen, jossa maito tarttuu ikävästi muovipohjaan. Tuskin minua olisi viety poliisiotteessa liikkeestä pois.

Ja jos olisi, olisin vähintään huutanut mennessäni:

”Miksi mainostatte heikkolaatuisia tuotteita, joita ei kannata ostaa?”