Suomalainen muuttaa keskimäärin 13 kertaa elämässään, mutta tuplamääräkin on realismia – syy on yksinkertainen

Syksy on muuttojen aikaa. Olemme nousseet tässä lajissa Euroopan kärkeen, sillä viisimiljoonainen väestömme muuttaa lähemmäs miljoona kertaa vuodessa ja jokainen elämänsä aikana keskimäärin 13 kertaa.

Hyvä kysymys on, kuinka tähän on tultu. Kun vanhoina ”hyvinä aikoina” muutettiin kotoa pois, odotusarvo oli, että siinä pysytään. Jos tulipalo tai vihulainen ajoi kotoa pois, sinne palattiin takaisin ja elämä rakennettiin uudelleen.

Nyt asuminen on enemmän tai vähemmän välitila. Kotoa muutetaan pieneen ensiasuntoon, sieltä opiskelupaikkaan yhtä pieneen asuntoon ja ehkä taas takaisin kesäksi tai viimeistään opiskelujen jälkeen.

Löytyy mieluinen parisuhde ja muutetaan suurempaan. Tulee lapsia ja muutetaan suurempaan. Tulee lisää lapsia ja muutetaan vielä suurempaan.

Kun lapset alkavat lentää pesästä, aletaan miettiä pienempää asuntoa ja ehkä loppusijoituspaikkaa.

Tällaista on pitkälti ollut omakin elämäni. Alaikäisenä muutin vanhempien mukana 5 kertaa, mutta sen jälkeen aikuisiässä 19 kertaa – tähän mennessä. Pisimpään olen asunut yli 10 vuotta yhdessä paikassa, mutta toisinaan vain kuukauden.

Pikaisimmat muutot ovat johtuneet asuntojen niukkuudesta opiskeluaikana tai juhlimiseen vihkiytyneistä kämppäkavereista. Vuokranantajiakin on moneksi, ja pahimmillaan joku saattoi äkkiarvaamatta tulla asuntoon omilla avaimillaan.

Aluksi tavarat kulkivat henkilöautossa, mutta jossain vaiheessa pakettiautot ja talkoilla kerätyt muuttoporukat kävivät tutuiksi.

Omat muutot ovat harventuneet, mutta tilalle ovat tulleet omien ja läheisten lasten muutot. Aikuistuvat lapset ovat samassa kierteessä kuin itsekin aikoinaan, ja totta kai heitä tahtoo olla auttamassa.

Jokaisen muuton jälkeen olen ainakin viime vuosien aikana ajatellut, että tämä oli nyt tässä ja seuraavalla kerralla muuttofirma – muutinpa itse tai läheinen.

Hienoista suunnitelmista huolimatta todellisuus on jokaiselle tuttu. Valmiiden muuttolaatikoiden sijasta kanniskellaan murenevia pahvilaatikoita, pieniä nyssäköitä ja muovipusseja. Varsinkin kerrostaloissa isot huonekalut eivät sovi hisseihin, ja reuhdot niitä ylös ja alas jopa seitsemän kerrosta.

Muuttoporukka on aina pienempi kuin mitä toivottiin ja lupailtiin.

Porttikongit ovat kapeita pakettiautolle. Aina on riskinä, että maksat yhdestä naarmusta saman verran kuin muuttofirma olisi veloittanut työstään.

Juomamukit on pakattu, ja ruokaa on luvassa vasta urakan päätyttyä. Energia loppuu.

Ja jos näistä selvitään hengissä, nivelrikkoon taipuvaiset jäsenet huutavat hoosiannaa seuraavan viikon ja portaissa venähtänyt lihas tai kipeytynyt selkä muistuttaa vieläkin pitempään.

Ja kuitenkin. Kun puhelin seuraavan kerran soi, vastaus on luultavasti ”ilman muuta, eiköhän se onnistu.”

Olemmehan muuttajia.