Suomalaiset metsäyrittäjät eivät voi kompensoida muun Euroopan päästöjä
Euroopan suurkaupungit paistavat punaisina kasvihuonepäästöissä, kun suurin osa Suomea näkyy mustana vähäisten päästöjen merkiksi, kirjoittaa Pekka Särkiö kolumnissaan.
Tutkimusten mukaan metsiä hakataan aiempaa enemmän, jolloin hiilinielut vähenevät. Kuvituskuva. Kuva: Jarno MelaUrbaani elämä sykkii aktiivisena vuorokauden läpi. Toimistohotellit ilman työntekijöitä loistavat lyhtyinä yössä. Mainosvalot vilkkuvat, keskustat on valaistu kirkkaiksi kuin päivällä.
Ihminen muokkaa monella tavalla ympäristöään. Pimeä yö antaa ilmeisesti viestin tehottomuudesta. Siksikö yö halutaan muuttaa päiväksi, että kauppa ja kuluttaminen jatkuisivat keskeytyksettä?
Valaistuksessa on toki kyse myös turvallisuudesta kaduilla, missä pimeys tuo mukanaan erilaisia riskejä.
Kokonaisuudessa unohtuu se, että kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet pimeyden ja valon vaihteluun – myös ihminen niiden mukana. Yöllinen valosaaste harhauttaa muuttolinnut ja hyönteiset totutuilta reiteiltään, kuoriutuvat merikilpikonnan poikaset lähtevät auton valojen harhauttamina ryömimään poispäin merestä.
Avaruudesta katsoen yöllinen puoli maapalloa on valosaasteen täplittämä. Kulutuksen kasvu näkyy vuosi vuodelta laajentuvana valosaasteen määränä, samalla kun luontokatoa ja turhaa kulutusta olisi leikattava.
Maailmanlaajuinen Earth Hour oli valomerkki ilmaston ja luonnon puolesta 22. maaliskuuta, jolloin kehotettiin sammuttamaan valot tunniksi. WWF koordinoi tapahtumaa, johon myös kirkot ja seurakunnat osallistuvat.
Tunti vähemmillä valoilla vuodessa ei muuta tilannetta, mutta vaikuttaa asenteisiin: voisiko turhia valoja sammuttaa, myös energian säästämisen vuoksi?
Myös kasvihuonekaasujen päästöjä voidaan mallintaa kartoissa eri värisävyillä. Euroopan suurkaupungit paistavat punaisina, kun suurin osa Suomea näkyy mustana vähäisten päästöjen merkiksi.
Miksi Suomi on aiempien hiilinielujen sijasta noussut yllättäen nettopäästäjäksi? Tutkimusten mukaan lämpenevä ilmasto kiihdyttää ojitettujen soiden päästöjä. Samaan aikaan metsiä hakataan aiempaa enemmän, jolloin hiilinielut vähenevät.
Mikä neuvoksi? Suomi ja metsäyrittäjät eivät voi kompensoida muun Euroopan päästöjä, mutta omasta tontista on kannettava vastuuta. Elinvoimainen tulevaisuus merkitsee huolehtimista luonnosta. Siihen voi jokainen vaikuttaa.
Puuraaka-aineen jalostusastetta tulee nostaa. Suomen ei kannata jäädä vain raaka-aineiden viejäksi. On huolehdittava kotimaisen teollisuuden elinvoimasta ja kilpailukyvystä.
Ympäristöystävällisyys on entistä tärkeämpi kilpailutekijä ja sitä kannattaa edistää. Metsäteollisuudessa esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto tarjoaa mahdollisuuksia polttoaineiden valmistukseen.
Raamatun ajatus ihmisestä Jumalan työtoverina on yhä ajankohtaisempi. Ihmisellä on valta tuhota luonnon elinvoimaa ja samalla omaa tulevaisuuttaan, mutta myös mahdollisuus elvyttää elämää.
Tällä tiellä ihminen on ”kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu.” (Psalmi 1).
Kolumnin kirjoittaja on kenttäpiispa evp. ja Salpausselän kappalainen.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
