Pahimmissa uhkakuvissa vanhukset nähdään taakkana, joista tulisi päästä eroon eutanasian avulla
Vanhusten hyvän kohtelun avaimena on vanhuuden ja yleensä ihmiselämän arvostaminen, kirjoittaa Pekka Särkiö kolumnissaan.
Vanhustenhoidon kulut kasvavat hoivan tarpeen lisääntyessä. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää17.8.202506:00
Miten vanhukset hoidetaan? Varman toimitusjohtaja Risto Murto on todennut, ettei julkista alijäämää onnistuta vakauttamaan pitkään aikaan.
Valtion velkaantuminen pahenee edelleen. Samalla vanhustenhoidon kulut kasvavat hoivan tarpeen lisääntyessä. Jo nyt ympärivuorokautiseen hoivaan pääsyä on rajoitettu ja vanhukset hoidetaan mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan.
Murto ennakoi sitä, että vastuu vanhuksista on siirtymässä perheille. Tämä merkitsisi lapsille joko hoidon rahoittamista tai omaishoitajuutta. Nykytilanteeseen verrattuna muutos tulee olemaan suuri, sillä lasten vastuu vanhemmistaan poistettiin lainsäädännöstä jo 1970-luvulla. Lähes kaikissa muissa EU-maissa lapsilla on lainsäädännössä velvoite huolehtia vanhemmistaan.
Entä jos ihminen ei ole eläessään perustanut perhettä, eikä hänellä ole lapsia? Kuka häntä hoitaa vanhana? Lapsettomuus lisääntyy ja arviolta 30–40 prosenttia nykyisistä nuorista aikuisista on jäämässä ilman lapsia. Matalasta syntyvyydestä ja sen mahdollisista syistä on keskusteltu paljon. Itse olen tuonut esille avioliiton suuren merkityksen syntyvyydelle.
Elämän toisessa päässä avioliitolla näyttäisi siis olevan keskeinen merkitys myös vanhusten hoivaan. Ketään ei voi käskeä avioitumaan tai saamaan lapsia. Ne ovat herkkiä asioita. Jatkossa saattaa kuitenkin olla tilanne, että lapsettomien on itse järjestettävä ja rahoitettava vanhuuden hoitonsa.
Raamatun neljäs käsky on annettu alun perin aikuisille lapsille, että he hoitaisivat omat vanhempansa ja siinä sivussa suvun lapsettomat vanhukset. Myös Jeesus muistuttaa vanhempien hoidosta: ”Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ — — Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ’Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi’, hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä. Näin te olette perinnäissäännöillänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan.”
Vanha tarina kertoo perheestä ruokailemassa. Perheen isä kyllästyi vanhaan isäänsä, jonka suusta valui ruokaa rinnuksille. Isä karkotti vanhuksen nurkkaan syömään puukulhosta kuin koira.
Eräänä päivänä isä näki oman poikansa vuolevan jotain ja kysyi, mitä siitä tulee. Poika vastasi: ”Teen sinulle puukuppia, josta sinä kohta syöt.” Seuraavalla aterialla vanhus oli kutsuttu takaisin pöytään ja hänelle annettu leukalappu siistimpää ruokailua varten. Sanonnan mukaan ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”.
Vanhusten hyvän kohtelun avaimena on vanhuuden ja yleensä ihmiselämän arvostaminen. Uhkakuvana on, että vanhukset koetaan taakkana, josta pitäisi päästä eroon. Silloin yleinen mielipide voi kallistua suoraviivaisten ongelmanratkaisujen suuntaan, kuten eutanasian käyttöön vanhusongelman ratkaisussa. Toivon, ettei tätä kynnystä koskaan ylitetä.
Kolumnin kirjoittaja on kenttäpiispa evp. ja Salpausselän kappalainen.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
