Lautanauhat kudotaan nelikulmaisten lautojen avulla, joihin on pujotettu loimilangat. Kuva: Jaana Kankaanpää
Rautakauden asun yksityiskohdat paljastivat varakkuuden – ”Ne olivat oman aikansa Gucceja ja Rolexeja”
Lahtelainen käsityömestari Mervi Pasanen on kutonut satoja tunteja käsityötä, joka etenee hitaimmillaan sentin tuntivauhtia. Tämä juttu on esimerkki MT:n maksullisesta sisällöstä ja on avattu luettavaksi (24.2. klo 14.00 – 27.2. klo 14.00).
Mervi Pasasen lautanauhojen mallit ovat peräisin rautakautisista haudoista. Kuva: Jaana KankaanpääHurahdus keskiaikaan tapahtui vähän vahingossa. Lahtelainen Mervi Pasanen kävi vuosituhannen alussa Visbyn Keskiaikatapahtumassa Ruotsissa toimittajana ja ihasteli taidokkaissa puvuissa esiintyviä keskiaikaharrastajia.
Silmä osui naiseen, joka valmisti mielenkiintoisen näköistä käsityötä. Työ paljastui neulakintaaksi, joka on hyvin vanhaa käsityötekniikkaa.
”Ymmärsin, että jos aikoo kiinnostua keskiajan harrastamisesta, tarvitsee puvun. Ja koska en osannut tehdä yhtään mitään käsitöitä, ajattelin, että opettelen”, Pasanen kertoo.
Innostus vei ensin kansalaisopiston neulakinnaskurssille. Pikku hiljaa taidot karttuivat ja Pasanen alkoi ommella käsin keskiaikaisia vaatteita ja lopulta rautakauden pukuja. Lopulta edessä oli pukujen todellisen kruunun, koristeellisen ja vaativan lautanauhavyön, valmistaminen.
Lautanauha on vanhimpia käsityötekniikoita. Vanhimmat löydetyt lautanauhat ovat arviolta neljäntuhannen vuoden takaa. Vanhin Suomesta löydetty lautanauhatekniikalla kudottu tekstiilipätkä on peräisin Huittisista 500-luvulta.
Lautanauhat kudotaan nelikulmaisten lautojen avulla, joihin on pujotettu loimilangat. ”Loimilankojen pujotussuunta, värien pujotusjärjestys ja nauhaa kudottaessa nauhojen kierto eteen tai taakse ratkaisee sen, millainen kuvio nauhan pintaan muodostuu”, Pasanen selittää.
Nauhoja käytettiin siellä, missä jotain piti sitoa: asujen vyöttönauhoina, sukkanauhoina, hevosten ajo-ohjaksina ja jopa kenkien nauhoina. Lautanauhoista taidokkaimmat olivat tapa erottautua ja koristautua.
Vaativan käsityötekniikan opettelu vaati aluksi Pasaselta sinnikkyyttä. Hammasta purren hän opetteli kutomista itsekseen kotona.
Kun Pasanen meni naimisiin, hän keksi kutoa kaikille lähes sadalle vieraalle vanhan suomalaisen hääperinteen mukaisesti muistoksi pienen pätkän lautanauhaa. Projekti oli ehkä turhankin kunnianhimoinen. Lopulta apuun tarvittiin käsityötekniikan taitava kaaso, ja juhlapäivänä kaikille vieraille saatiin kuin saatiinkin pätkät lautanauhaa rintapieleen.
”Tein kaasoni ohjauksessa noin metrin verran lautanauhaa, ja sain sille metrin matkalle kaikki virheet, mitä vain pystyy tekemään”, Pasanen muistelee.
Taidot alkoivat karttua, kun Pasanen tapasi opettajansa Maikki Kariston, joka on nykyään Pasasen kollega.
Rautakauden puvut ommellaan käsin. Mervi Pasanen myös värjää lankoja kasvattamillaan kasveilla ja kutoo vaatteisiin tarvittavat kankaat.. Kuva: Jaana KankaanpääNykyään keskiaikainen käsityöharrastus vie Pasasen kaiken vapaa-ajan.
”Saatan herätä seitsemältä, keitän kahvia, hoidan koirat ja teen sitten yhdeksään saakka käsitöitä olohuoneessa. Kun päivätyö on tehty, palaan käsitöihin ja teen niitä ilta 11 asti”, Pasanen kertoo.
Aikaa rautakauden vaatteiden valmistaminen ottaakin, sillä kaikki tehdään alusta asti itse käsin. Pasanen esimerkiksi värjää lankoja itse kasvattamillaan kasveilla ja kutoo vaatteisiin tarvittavat kankaat itse.
”Yhteen vaatekappaleeseen voi kulua aikaa noin kolmesataa tuntia. Vaativimpia nauhoja kutoo sentin tunnissa.”
Vanhojen lautanauhojen malleja on löydetty vanhoista haudoista. Kuva: Jaana KankaanpääLautanauhat Pasanen kutoo tarkkaan historiallisten mallien mukaan. Niitä on löydetty rautakauden haudoista.
”Rautakauden naiset tykkäsivät pronssista. Se on myös sattumalta myrkyllistä ja tappaa villaa syöviä bakteereja, joten siksi pieniä palasia tekstiileistä on säilynyt haudoissa”, Pasanen kertoo.
Uuden lautanauhamallin työstäminen alkaa arkeologin mikroskoopin linssin alta. Usein arkeologi kysyy apua Pasasen opettajalta. Harjaantunut silmä pystyy mikroskoopin avulla näkemään kynnen kokoisesta likaisesta kankaan palasesta, että kyseessä on lautanauha ja jopa millä lanka on värjätty ja missä villan lampaat ovat kasvaneet.
Kun nauhan mallin arvoitus alkaa paljastua, Pasanen aloittaa koekudonnan tarkasti vanhan mallin mukaisesti. Jos alkuperäisessä mallissa on ollut virhe, Pasanen jättää sen lopulliseen työhön.
”Kudon mallia, jollaista ei ole kudottu ehkä tuhanteen vuoteen. Vietän tuntikausia kutoen ja purkaen työtä yhä uudestaan.”
Sininen väri oli rautakaudella kallista ja arvostettua. Sinistä pidettiin myös rakkauden värinä. Kuva: Jaana KankaanpääTaidokkaimmat lautanauhat eivät olleet rautakaudellakaan mitään jokaisen naisen puhdetöitä, vaan tekijät olivat arvostettuja osaajia, jotka myivät töitään ihmisille. Kuvioissa näkyi tyypillisesti aurinkoa, viljapeltoa, käärmeen siksak-kuviota. Sininen väri kertoi arvokkuudesta, sillä väri oli kallista tuontiväriä.
”Lautanauhoissa näkyi ihmisen varakkuus. Ne olivat oman aikansa Gucceja ja Rolexeja.”
Nykyään Pasanen on keskiaikakäsityön arvostettu taitaja ja opettaja. Hän kirjoittaa aiheesta kirjoja ja työstää uusia malleja opettajansa ja kollegansa Maikki Kariston kanssa.
Pasanen on päässyt puvustamaan BBC:n historiadokumenttia ja saanut valmistaa keskiaikaiset hääpuvut italialaiselle pariskunnalle.
Kuin huomaamatta käsityöharrastajasta tuli kysytty asiantuntija.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
