Pankkikonttori myytiin 50 sentillä ja uimahalli satasella ‒ seuraukset olivat ajaa taloyhtiön asukkaat kodeistaan
Voimansa tunnossa eläneeseen Kiikan kuntaan valmistui vuonna 1968 arvorakennus.
Kunta ja Säästöpankki rakennuttivat satakuntalaisen kirkonkylän paraatipaikalle talon, josta löytyi pankkikonttori, liiketiloja, asuntoja sekä kolmen altaan julkinen uimahalli.
Vaikka Kiikasta löytyi lähes kaikkea, alkoi paikkakunnan väkiluku pian laskea. Ja kuten Suomessa usein kävi, pieni kunta yhdistyi ensin yhden, sitten useamman naapurikunnan kanssa.
Vuonna 2009 seutu liittyi osaksi nykyistä Sastamalan kaupunkia. Samalla alue liitettiin Pirkanmaan maakuntaan. Edes Sastamalan keskuksessa Vammalassa ei ole vielä koskaan ollut omaa uimahallia, mutta Kiikassa oli.
Edistyksellinen Hallitalo ehti palvella kuntalaisia ja koululaisia lähes 50 vuotta. Ympärillä maailma muuttui, Kiikka hiljeni ja talon asukkaat vanhenivat.
Sitten tuli romahdus.
Säästöpankki lakkautti tarpeettomaksi katsotun konttorinsa vuonna 2017. Seuraavana vuonna uimahalli suljettiin kosteus- ja sisäilmaongelmien takia.
Liiketilojen osakkeet muuttuivat kaupungille ja pankille rasitteiksi. Vastikkeet oli maksettava, vaikka tiloissa ei toimintaa ollutkaan. Kumpikin omistaja päätyi myymään omaisuutensa halvalla. Seuraukset jäivät kiinteistöyhtiön kannettaviksi.
Pankkihuoneiston ensimmäiset hintapyynnöt olivat kymmeniä tuhansia, mutta ostajia oli nolla. Puolentoista vuoden jälkeen kauppahintaa oli alennettu, sillä entisen konttorin ostamiseen riitti tuolloin 50 senttiä. Pyydetty summa oli ollut yhden euron, mutta ostaja ilmeisesti tinki.
Uimahallin osakkeet olivat kalliimpia. Sastamalan kaupunki myi ne 100 eurolla vuonna 2021. Kritiikkiä herättäneiden kauppojen molemmat ostajat olivat yksityishenkilöitä.
Joitakin liiketoiminnan suunnitelmia ostajilla oli, mutta heidän maksukykynsä arviointi jäi ainakin jälkikäteen arvioituna varsin kevyeksi.
”Kummaltakaan ei yhtiö saanut euroakaan vastiketta. Joka kuukausi vajetta kertyi tuhansia euroja”, kertoo Kiinteistö oy Kiikan Hallitalon hallituksen jäsen Ari Eskola.
Kertyvä vastikevelka säikäytti myös muita osakkeenomistajia myynteihin. Vielä parin liiketilan osakkeille löytyi uudet ostajat, joilla oli niukasti maksukykyä tai -halua. Yhden liikehuoneiston hankki pienehkö yhdistys, jonka toiminta talossa jäi vähäiseksi.
”Lyhyessä ajassa reilut 70 prosenttia kiinteistöyhtiön osakkeista päätyi sellaisiin käsiin, joilta ei ollut vastikkeita tulossa”, Eskola muistelee.
Vastikkeensa maksoivat tässä kohtaa vain yksi liiketila ja kaikki talon viisi asuntoa, joiden asukkaat olivat pääosin eläkeikäisiä. He olivat pakkoraossa – maksaako kulut muidenkin puolesta vai menettää oma koti konkurssissa.
Kriisin keskellä tarvittiin asiansa tuntevaa apua.
Eskola on sastamalalainen kiinteistöliikemies, joka pyydettiin yhtiön hallitukseen. Hallituksen puheenjohtajaksi lähti sastamalalainen varatuomari Risto Tuori. Kumpikaan ei itse asu talossa mutta lähtivät toimeen talkoohengessä, koska kokivat asian tärkeäksi.
”Syvällä käytiin, mutta monien ennustamalta konkurssilta on vältytty”, Tuori kommentoi viime vuosien kulkua.
Asukkaiden tilannetta esiteltiin mediassa ja muun muassa Ylen MOT-ohjelmassa. Näkyvyys ei muuttanut kiikkalaisten tilannetta, eikä myyntien laillisuutta koskaan käsitelty oikeudessa.
”Yhtiöllä ei ollut varaa pitkiin oikeudenkäynteihin, joten pyrittiin neuvottelemaan kaupungin ja pankin kanssa tilanteesta”, Tuori kertoo.
Neuvottelujen tuloksena kaupunki korvasi vaurioita, joita uimahalliosakkeiden ostaja oli ehtinyt tiloissa aiheuttaa.
Säästöpankki avasi yhtiölle luotollisen tilin ja antoi erillisen velkakirjalainan, jota yhtiö on sovitusti pystynyt lyhentämään.
”Näiden avulla yhtiö pääsi nopeammin jaloilleen.”
Vuonna 2024 kiinteistöyhtiö sai ostettua liiketilojen osakkeet itselleen. Kauppahinnat olivat nimellisiä, mutta samaan aikaan talon asukkailta oli perittävä ylimääräisiä vastikkeita juoksevien kulujen kattamiseksi. Tuorin arvion mukaan vastikekulut suunnilleen kaksinkertaistuivat kriisin aikana.
Ostojen myötä yhtiö vaikutti selvittäneen pahimmat vaikeutensa, mutta tulojen palauttamiseksi moni liiketila kaipasi uutta toimintaa.
Sellaista järjestämään saapui hallituksen kolmanneksi jäseneksi valittu rakennus- ja ravintola-alan monitoimimies Petri Saarela.
Saksan kautta Sastamalaan asettunut Saarela puhuu nopeasti ja etenee toimissaan vauhdikkaasti, meni syteen tai saveen. Vanhoista osakehuoneistoista hänellä on kokemusta vähintään yhden kerrostalon verran.
Kiikan uimahallin myymisen aikoihin Saarela osti yhtiökumppaninsa kanssa kokonaisen 22 asunnon kerrostalon naapuritaajamasta Keikyästä. Sastamalan vuokratalojen omistama rakennus oli lähes asumaton ja peruskorjausta vailla, joten ostohintakin oli sen mukaiset 20 000 euroa.
”Hullu päähänpisto, mutta me lainarahalla korjattiin se ja asutettiin taas”, Saarela kuvailee.
Kiikan Hallitalosta Saarela osti asunnon ja alkoi heti hallituksen jäseneksi. Hetki eläteltiin ajatusta uimahallin uudelleen avaamisesta, mutta remontti olisi ollut liian kallis. Jo aiemmissa kuntotutkimuksissa oli selvinnyt, että altaiden betoni rapistui ja vedeneristys puuttui lähes kokonaan.
Saarela päättikin perustaa ravintolan.
Pankin entiseen tilaan remontoitu ravintola Kiikan konttori tarjoili päivisin lounasta, iltaisin ja viikonloppuisin ala carte -ruokaa. Oli palkattua henkilökuntaa ja nimekäs keittiömestari.
”No se meni sitten perseelleen.”
Vaikka lähikaupungit ovat vain lyhyen ajomatkan päässä, on maaseudun taajamassa vaikea ylläpitää korkean kulurakenteen ruokaravintolaa. Ovet oli pakko sulkea reilun vuoden jälkeen.
Moniyrittäjä ei kuitenkaan jätä leikkiä kesken. Tänä keväänä samalle paikalle aukesi ravintolan uusi versio nimeltään Kiikan konttori 20.
”Sen piti olla 2.0 mutta kirjanpitäjällä jäi perustamisilmoituksessa piste pois. Olkoon nyt sitten 20”, Saarela naurahtaa.
Uusi kahden kerroksen anniskeluravintola on auki vain perjantaisin ja lauantaisin. Pienemmän toiminnan pyörittämiseen riittää oma väki, arkisin jää tilaa yksityistapahtumille.
”Yläkerran puolella on jo ollut syntymäpäiviä, rippijuhlia, yhtiökokouksia ja muuta. Kyllä paikkakunnalla pitää olla jonkinlainen kohtaamispaikka”, Saarela ilmoittaa.
Alakertaan aukeaa perjantai- ja lauantai-iltaisin klubi. Ajanvietteeksi on live-musiikkia, tikkatauluja ja biljardipöytä. Kaiken päälle on vielä suuri määrä uusia suunnitelmia.
Bändien esiintymislavan viereiseen huoneeseen on tekeillä levytysstudio. Kuntosalille olisi tilaa, kunhan sopiva yrittäjä löytyy. Uimahallin saunasta ja entisistä pukuhuoneista Saarela suunnittelee yksityiskäyttöön vuokrattavaa juhlatilaa.
Liiketilojen täyttäminen ja uuden liiketoiminnan luominen edellyttää riskinottoa sekä paikallisia yrittäjiä. Onneksi niitä on löytynyt, ja suurimpaan osaan tiloista on saatu toimija.
Talossa on Saarelan ravintolan lisäksi pizzeria, jalkahoitola sekä kriisin yli paikallaan pysyneet parturi ja apteekki. Kaksi liiketilaa on remontoitu asunnoiksi ja vuokrattu yhtiön lukuun.
Vain itse uimahalli on toistaiseksi tyhjä. Sen kattoikkunoista kajastaa ohut päivänvalo, muuten altailla on hämärää. Kattolampuista suurin osa vaikuttaa pimentyneen kun Ari Eskola kääntelee katkaisijoita uimavalvojan kopissa.
”Yhtiön talous on nyt vakaampi, mutta korjausvelkaa ehti hieman kertyä”, Eskola valaisee tilannetta.
Onneksi isompia korjaustarpeita ei ole ilmaantunut. Vaikka rakennus on 1960-luvulta, niin kunnan ja pankin pystyttämässä talossa on tuolloin käytetty parhaimpia saatavilla olleita materiaaleja. Ylimmässä kerroksessa oli aikanaan myös pankinjohtajan iso virka-asunto.
Vaikeuksista nousseen yhtiön tilinpäätös päätyi viime vuonna jo niukasti positiiviseen tulokseen, eikä ylimääräisiä vastikkeita ole enää peritty.
Menestyksekäs korjausliike meinasi kokea uuden kolauksen tänä vuonna, kun öljyn hinta pomppasi Iranin sodan myötä.
Öljylämmitteisessä kiinteistössä hinnannousu ei ollut tervetullut yllätys, mutta sitäkin vastaan ollaan varautumassa. Vielä tänä vuonna on tarkoitus asentaa pellettivoimala öljyn rinnalle.
Paljon kokenut taloyhtiö on nyt selvemmillä vesillä. Kiitos siitä kuuluu vastiketaakkaa kantaneille asukkaille, hallituksen vapaaehtoisille ammattilaisille ja paikallisille yrittäjille.
”Ihan heti ei pidä antaa periksi”, Eskola kuvailee yhtiön pelastanutta asennetta.
- Osaston luetuimmat
