Vielä 1800-luvulla nälkä oli monessa pirtissä jokakeväinen vieras – kurnivia vatsoja koetettiin rauhoitella jopa akanoilla ja neulasilla

Maatalousyhteiskunnassa valtaosa väestöstä eli hyvänäkin vuonna vain rahtusen nälkärajan yläpuolella. Katastrofin ainekset olivat nopeasti kasassa, jos sää ei suosinut viljanviljelyä.