Käykö teille koskaan näin kaupassa: Mukaan tulee yhtä ja toista ylimääräistä, mutta tarpeellisia unohtuu?
Onkohan minulla kohtalontovereita ja virkaveljiä, kun olen huono kaupassa? pohtii Heli Laaksonen.
Mitä isompi kauppa, sen helpommin eksyy hyllyväleihin. ”Kiireisenä päivänä menen mahdollisimman pieneen kauppaan, mahdollisimman viime tingassa, että ostamisessa pysyy rytmi”, Heli Laaksonen kirjoittaa. Kuva: Sanne KatainenIhmiset määrittelevät itseään paitsi taitojensa myös vajavaisuuksiensa kautta. Joku sanoo olleensa aina huono matematiikassa, liikunnassa, käsitöissä – tai jopa kokonansa huono koulussa. Toinen on huono kielissä. Kolmas tunnustaa olevansa huono ihmissuhteissa.
Onkohan minulla kohtalontovereita ja virkaveljiä, kun olen huono kaupassa?
Kuinkahan monta kertaa olen kulkenut jälkiäni pitkin takaisin, penkonut villalankahyllyjä ja margariinikaappeja etsien autonavaimia.
Kauppareissuni pitkittyvät ja monimutkaistuvat. Tarpeelliset ostettavat unohtuvat, aikaa ja energiaa menee toisarvoisiin asioihin. Pääsyynä sille on pääkoppani omanlainen toimintatapa. Sille voisi löytyä vaikka millaisia diagnooseja, mutta sanon sitä vanhanaikaisesti hajamielisyydeksi.
Omia tavaroita – puhelin, ostoskassi, kukkaro – jää pitkin kauppaa. Kuinkahan monta kertaa olen kulkenut jälkiäni pitkin takaisin, penkonut villalankahyllyjä ja margariinikaappeja etsien autonavaimia.
Kerran ne olivat jääneet ostoskorin pohjalle, ja kauppa ehti juuri mennä kiinni, kun pimeällä parkkipaikalla kaivelin huolen yltyessä tyhjiä taskujani. Onneksi yksi myyjistä oli jäänyt ylitöihin ja vasta lukitsi takaovea, kun rynnin sinne.
Kuljimme yhdessä otsalampun valossa hämärän myymälän läpi (pimeä lähikauppa näyttää mystiseltä kuin Linnanmäki talviasussaan) – ja löysimme avaimet!
Luontainen oikolukusilmäni takertuu kylttien kirjoitusvirheisiin ja erikoisiin muotoiluihin – ne ovat paljon viihdyttävimpiä kuin virheettömät. Nähtyjä ovat esimerkiksi N.olohousut (naisten olohousut), Ruislepää (ruisleipää), Osta kolme, maksa neljä!
Hedelmä- ja vihannestiskin äärellä menee eniten aikaa. Muodot ja värit ovat niin kauniita, inspiroivia, kauniisti aseteltuja. Yhä uusia eksoottisia hedelmiä on tullut valikoimiin.
Antteks vaa, mut mikä o annoona? Herrajestas, jakkihedelmä!?
Luonnontietämystä koetellaan: Oliivien sadonkorjuu, onko tietoa tekniikasta? Miten kukkii avokadopuu? Miksi Isosta-Britanniasta on tuotu Suomeen nauris!? Minkä nimisellä laivalla, mitä reittiä tähän laariin matkasi?
Luonto- ja ympäristöneuvojana ajattelen ekologisia kysymyksiä ihan mielelläni, huvikseni! Millaisia kastelujärjestelmiä vaativat kiivihedelmät? Mihin kulkeutuvat inkivääriviljelmien torjunta-ainejäämät?
Eettisiä kysymyksiä hiipii mieleen. Kuka tämän ananaksen poimi? Miten hän nukkui yönsä? Vilisikö illalla viimeiseksi silmissä ananaksia? Oliko päivässä jotain mukavaakin? Paloiko niska polttavassa auringossa taas? Onko hänellä jossain kaukana ikävöivää äitiä? Tai lasta pienoista?
Mitä pitäisi ajatella näistä kotimaisista mustikoista – kuinka niiden poimijan vointi?
Joissakin kotimaisissa sipsipusseissa on viljelijän ja tilan nimi. Kerran otin tiedot ylös ja kirjoitin Tyrnävälle ihailijakirjeen, kun oli niin hyviä lastuja.
Kiireisenä päivänä menen mahdollisimman pieneen kauppaan, mahdollisimman viime tingassa, että ostamisessa pysyy rytmi. Kolmesta piimäsortista on verrattoman paljon nopeampi napata yksi kuin viidestätoista laadusta.
Maaseudulla on vielä muutama oikeinkin pikkuruinen liike. Heinjoella aikanaan paikalliset itse sanoivat ohjeeksi, että kyläkauppaan pitää mennä avoimin mielin, valmiina vaihtamaan ruokasuunnitelmaa. Välillä ei ollut esimerkiksi perunoita.
Yks ruskiasilmäne miäs, joka kanssani asuu, tekee myös -50%-poistokoreista vaihteen-vuoksi-hankintoja.
Jos lukulasit ovat jääneet kotiin, ostokset ovat vielä mielikuvituksekkaampia: vehnävellijauhe 3–6-kuukauden ikäisille (lähin vauva naapurikylässä), kissan herkkunappuloita (ei kissaa), litran purkki aloe vera -uutetta (tutkailemme yhdessä, onko tämä sisäisesti vai ulkoisesti käytettävää).
Aina ekstemporeille alelöydöille on ottaja löytynyt! Onneksi emme juuri käy verkkokaupoissa – siellä alelaareilla ei ole äärtä, ei pohjaa.
Minulle sopisi parhaiten simppeli järjestelmä, jossa kauppa myisi, tuottaja saisi rehdin osan itselleen ja asiakas maksaisi ostoksista kohtuudella.
Tunnustus: Etukorttien käyttäjänä olen umpimielinen. En käytä niistä mitään! Säästän mieluummin tarjouksiin tarttumalla ja ostelua vähentämällä. En huoli kanta-asiakaskirjeitä enkä -sovelluksia.
Osa pitää minua hulluna, kun ei ns. ilmainen raha kelpaa. Mutta entä ellei halua tulla sitoutetuksi mihinkään? Entä ellei innostu siitä, että omat kulutustiedot tallennetaan tietokantoihin?
Kaipa ne massiiviset bonusjärjestelmätkin jotain kauppaketjuille kustantavat – ja meillä kuluttajillahan ne hinnoissa maksatetaan. Minulle sopisi parhaiten simppeli järjestelmä, jossa kauppa myisi, tuottaja saisi rehdin osan itselleen ja asiakas maksaisi ostoksista kohtuudella.
Jotain outoa hiljaista iloa tunnen siitä, että ostostottumuksiani ei pysty kyttäämään, kun maksan välillä käteiselläkin.
Jos jollain olisi suuri tarve saada niistä selvää, hän voisi seurata valvontakamerasta kulkuani kaupassa. Tallennetta katsellessa kannattaisi ottaa iso kahvitermos kumppaniksi.
Liikun metsäetanan vauhdilla hyllyväleissä, ja ostoskoriini päätyy taas kerran kurkku, tilliruukku (luksuspaheeni), kaksi banaania, puoli kiloa juustoa ja ruispalat. Siitä klikkiotsikkoa sorvaamaan!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
