Soititko sinäkin ala-asteella nokkahuilua? Idean taustalla oli mies, joka sävelsi musiikin myös Tuntemattomaan sotilaaseen
Säveltäjä Ahti Sonnisen monipuoliseen elämään mahtui muun muassa pesti Aunuksen radion musiikkipäällikkönä jatkosodan aikana, kirjoittaa Riku-Matti Akkanen kolumnissaan.
Kuva: Jarkko SirkiäSäveltäjä Ahti Sonninen syntyi 11. heinäkuuta 1914 Siilinjärvellä Pohjois-Savossa. Poikavuosinaan Sonnista ei kiinnostanut vielä musiikki, vaan häntä innoittivat enemmän hiihto ja pesäpallo. Nuori Ahti pelasikin pesäpalloa intohimoisesti Siilinjärven Ponnistuksessa.
Vasta opiskellessaan vanhempiensa tavoin Kajaanin seminaarissa opettajaksi musiikki alkoi vetää häntä puoleensa. Seminaarinjohtaja Martti Hela opetti nuorukaiselle musiikin teoriaa ja sytytti kipinän, joka johti Sonnisen lopulta Sibelius-Akatemiaan vuonna 1939.
Talvisota katkaisi kuitenkin opintien ja hänet määrättiin rintamalle Karjalaan.
Jatkosodan vuosina Ahti Sonninen toimi Aunuksen radion musiikkipäällikkönä. Hän keräsi itäkarjalaista kansanmusiikkia ja jatkoi työtä myös sotien päätyttyä. Sonninen kirjoitti muistiin yhteensä lähes 3 000 kansansävelmää.
Asemasodan aikana Sonninen työskenteli suomalaisten hallitsemilla alueilla opettajana ja johti lisäksi kuoroja ja orkesteria Äänislinnassa eli nykyisessä Petroskoissa.
”Me suomalaiset olemme hirveän eripuraisia. Sävelistä täytyisi tulla yhdistävä tekijä.”
Sodan jälkeen Sonnisen säveltäjänura käynnistyi toden teolla vuonna 1946 hänen ensimmäisellä sävellyskonsertillaan, ja seuraavana vuonna hän valmistui Sibelius-Akatemiasta.
Hänen läpimurtoteoksensa oli baletti Pessi ja Illusia (1952), joka perustuu Yrjö Kokon kirjaan. Esitysmääriltään menestyneintä suomalaista balettia esitettiin noin 150 kertaa vuosina 1952–55.
Suomen tuotteliaimpiin säveltäjiin kuulunut Sonninen teki lisäksi oopperoita, orkesteriteoksia ja hengellistä musiikkia.
Sävelsipä hän musiikin myös Edvin Laineen ohjaamaan Tuntemattoman sotilaaseen (1955). Ahti Sonninen näkikin melodiat kansakuntaa yhdistävänä voimana.
”Me suomalaiset olemme hirveän eripuraisia. Sävelistä täytyisi tulla yhdistävä tekijä ja siksi yhdentyminen on tärkeää musiikin alueella”, hän totesi 60-vuotishaastattelussaan Savon Sanomissa vuonna 1974.
Sävellystensä ohella Sonninen muistetaan myös musiikkikasvatuksen uudistajana.
Hän toi lasten musiikinopetukseen kouluorkesterit ja soittimet, erityisesti nokkahuilunsoiton, joka liittyy yhä monen suomalaisen muistoihin.
Sonninen toimitti lisäksi monia tunnettuja koululaulukirjoja.
”Olen tuntenut kiinnostusta nuoren polven eteenpäin viemiseen, mikä johtuu siitäkin, että olen itse saanut opettajakoulutuksen”, hän sanoi niin ikään Savon Sanomissa vuonna 1976.
Sonninen toivoi samalla, että peruskoulun taideaineita arvostettaisiin enemmän ja ymmärrettäisiin niiden merkitys mielenterveydelle.
Kun musiikkivaikuttaja kesällä 1984 kuoli, hänen kuolinilmoituksessaan kehotettiin kukkien sijaan kartuttamaan Ahti Sonnisen rahastoa, jonka varoilla tuetaan yhä nuorten musiikkiharrastuksia.
Savolaisen suurmiehen vaikutuksesta ovat syntyneet myös Kuopion musiikkilukio ja Lahden Sibeliustalo sekä useat erilaiset musiikkitapahtumat.
Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
