Söin täällä: Panimoravintolan omat oluet maistuvat, mutta ruoka jää vaatimattomaksi
Mallaskosken panimoravintolan ruuat ovat toimivaa pubisapuskaa, mutta parempiakin on nähty.
Talon lankulta löytyi monenlaista tarjottavaa. Tapas-henkisiä tuotteita olisin kaivannut lisää. Kuva: Anniina JokinenKesäilta Seinäjoella. Vieressä virtasi koski, lasissa Mallaskosken panimon oma olut. Sen kaveriksi pitäisi saada jotain syötävää.
Tilasin talon lankun, jota luonnehdittiin ruokalistassa läpileikkaukseksi ravintolan tarjonnasta. Listalta löytyi tyypillistä pubiruokaa. Ilahduttavasti kaikesta oli tarjolla kasvisversio, mutta niitä annoksessani ei näkynyt.
Kahdesta tarjolle pannusta nyhtölihasta kana oli yllättäen varsin mehevää, mutta possu kuivaa. Molemmat toimisivat paremmin sämpylän välissä. Lihat ovat kotimaisia ja muut raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan kotimaisia ja lähellä tuotettuja.
Makkaran ja rapeiden kanapalojen lisäksi olisin kaivannut näytteitä myös vegetuotteista. Vähintään kukkakaaliwingsit olisivat maistuneet.
Annokseen kuuluneet valkosipuli- ja savupaprikadipit olivat herkullisia. Muitakin sooseja olisi voinut olla runsaammin.
Jälkiruuaksi tilasin pirtelön. Harmaanrusehtava, tuopissa tarjoiltu juoma muistutti lähinnä jauhoista proteiinipirtelöä. Sen hörppiminen jäi puolitiehen.
Ravintolan parasta antia olivat panimon omat oluet. Lisäpiristystä tunnelmaan tulee viikonloppuiltaisin, jolloin ravintolassa on erilaisia esiintyjiä ja tapahtumia.
Mallaskosken panimoravintola, Vesitorninkatu 1, 60100 Seinäjoki. Avoinna 29.8. saakka.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



