Tämän kirjan kuuntelin yhdessä päivässä – etelänloman lämpö yhdistyy piinaavaan ahdistukseen

Kaskaat kuvaa tyttöjen välistä ystävyyttä iloineen ja suruineen. Kuva: Kosmos, Meri Björn

Koti|Kirjallisuus

29.12.202522:00

Arvio

Anniina Jokinen

Viime keväänä ilmestynyt Emmi-Liia Sjöholmin kolmas teos Kaskaat olisi kenties parhaimmillaan luettuna kesälomalla auringossa löhöillen. Mieluiten ulkomaanmatkalla, jossain lämpimässä.

Kirja liikkuu kahdessa tai tulkinnasta riippuen kolmessa aikatasossa. Ensimmäisessä neljääkymmentä lähestyvä Lilli muistelee lomaviikkoa Kreikan saarella lukioaikaisen parhaan ystävänsä kanssa. Tapahtuiko matkalla jotain ja jos tapahtui, niin mitä? Onko Lilli syyllinen johonkin?

Toisessa aikatasossa Lilli matkustaa takaisin saarelle tapaamaan Vasiaa, joka voisi auttaa muistamaan.

Muistojen reissussa nuori Lilli jakaa huoneen parhaan ystävänsä Taikan kanssa. On heti selvää, että Lillillä on jonkinlainen pakkomielle Taikaan. Se, onko kyseessä romanttinen ihastus vai platoninen mustasukkaisuus, jää alussa pimentoon.

Lilli ei ole Taikan ainoa ihailija, vaan reissuporukan kaksi muutakin jäsentä haluavat hänestä osan itselleen. Taikan hahmo on tunnistettava; päällisin puolin hurmaava, mutta ystäviensä selkien takana juonitteleva eripuran kylväjä.

Ainakin kaikilla teinitytöillä on joskus ollut Taikan kaltainen kaveri tai kiusaaja. Muutkin hahmot tuntuvat todellisilta, vaikka jäävät vähemmälle huomiolle.

Juuri hahmojen uskottavuus tekee kirjasta niin hyvän. Niihin voisi törmätä koska vain kadulla, niitä voisi löytyä omasta tuttavapiiristä.

Emmi-Liia Sjöholm: Kaskaat. 248 sivua. Kosmos. Kuva: Kustannusyhtiö Kosmos

Kerronta on taidokasta, jopa runollista. Lilliä painava syyllisyys ja menneisyyden tonkiminen pitää otteessaan loppuun saakka. Lukijakin haluaa tietää, mitä saarella tapahtui.

Viimeisen kolmanneksen kohdalla kerronta muuttuu hieman. Kirja kannattaa lukea ajatuksella eikä hämääntyä alun kepeästä lomakuvailusta, sillä muuten voi pudota kärryiltä.

Miljööstä huolimatta kirja ei mene kevyen kesälukemisen kategoriaan. Se kuvaa tyttöjen välistä ystävyyttä sen kaikkine iloineen ja kärsimyksineen viiltävän tarkasti, ja kaiken yllä leijailee ahdistus.

Huomionarvoista on myös se, miten kuvaus Kreikan saaresta muuttuu. Parikymmentä vuotta sitten se oli aurinkorasvalta ja merivedeltä tuoksuva unenomainen lomakohde. Nykyhetkessä yli 40 asteen helle korventaa saarta ja lähestyvä maastopalo nielee kaiken alleen.

Kirja herätti muistelemaan omia teinivuosien ystävyyksiä ja lapsuuden lomamatkoja Etelä-Eurooppaan. Samalla se hienovaraisesti muistuttaa ilmastonmuutoksen vaarallisista seurauksista.

Kirja toimii hyvin myös äänikirjana. Hahmoja on sen verran vähän, että niistä pysyy perillä kuunnellenkin. Luvut ovat myös mukavan lyhyitä, joten kuuntelemisen voi lopettaa haluamaansa kohtaan – jos lopettaa ollenkaan. Minut kirja tempaisi mukaansa niin, että kuuntelin sen päivässä.