Hämähäkkiripset, säihkysääret ja vahva lauluääni – supertähti muistelee elämänsä näyttämöitä

Dokumentissa muistojaan kertovat sekä Liza Minnelli itse että hänen kollegansa ja ystävänsä. Kuva: Yle

”Turpa tukkoon!” komentaa kasikymppinen, mustiin pukeutunut Liza Minnelli ja nauraa räkättää päälle.

Hän selittää, että elokuvaohjaajan (Vincente Minnelli) tyttärenä hänen on vain pakko puuttua oman haastattelunsa ohjaukseen. Valo tuohon, kamerakulmat oikein, sitten mennään.

Maaliskuussa 1946 syntynyt Liza Minnelli oli oman aikansa ”nepo baby” eli kuuluisien vanhempien tytär. Perhetausta avasi hänelle ovia, mutta pääosan menestyksestään hän saavutti itse kovalla työllä ja lahjakkuudella.

Äitinsä Judy Garlandin kanssa teini-ikäinen Liza ehti esiintyä Lontoon shownäyttämöillä, ennen kuin äiti kuoli vuonna 1969. Ihmemaa Ozin rakastetun Dorothyn arkkua saattoi valtava ihmisjoukko.

Dokumentissa haastateltujen aikalaisten mukaan äiti tuli kateelliseksi tyttären saamista aplodeista. Liza ei äitisuhdettaan juuri perkaa mutta myöntää lyhyesti, ettei ollut helppoa olla Judy Garlandin tytär.

Alle 50-vuotiaana menehtynyt Garland muistetaan lavakarismastaan ja vahvasta lauluäänestään, ja ne Liza Minnelli on perinyt. Tosin itse hän vähättelee dokumentissa laulunlahjojaan ja väittää olevansa ennen kaikkea tulkitsija, tarinankertoja.

Lapsena Liza olisi halunnut ryhtyä tanssijaksi, mutta sen esti skolioosi. Sinnikäs harjoittelu tuotti tulosta, vaikka tanssinumeroissa hänen piti jatkuvasti kompensoida vartalonsa toispuoleisuutta.

Usein Minnelli esiintyi show-lavalla väljissä yläosissa ja pitkät sääret paljaina. Hänen hovisuunnittelijansa Halston teki hänelle loputtomasti kirkkaanpunaisia paljettipuseroita, useita kokoja, koska tähden paino vaihteli.

Paljettien kimallus kätkii kaikkensa antavan viihdetaiteilijan hikiläiskät.

Liza Minnelli muistetaan paitsi elokuvistaan myös omintakeisesta 1970-luvun tyylistään. Kuva: Yle

Hollywoodin mittapuulla nuorta Minnelliä pidettiin rumana, koska hän oli enemmän isänsä kuin äitinsä näköinen. Vanhassa filminpätkässä muuan haastattelija kutsuu suoraan Lizaa rumaksi. Tämä ei vastaa, mutta mikroilmeet paljastavat pahastumisen.

Hän päätti ottaa kaiken irti parhaista puolistaan kuten silmistään, joita hän alkoi korostaa ylipitkillä irtoripsillä.

Tumman, tuuhean tukkansa hän leikkautti lyhyeksi geometriseen muotoon – ja kas, 70-luvun alussa rumasta ankanpoikasesta kehkeytyi aikansa tyylikuningatar.

Ensimmäisen Tony-palkintonsa parhaasta musikaalinaispääosasta Minnelli sai jo vuonna 1965. Myöhemmin vitriiniin kertyi Tonyja lisää, samoin Bafta-, Emmy-, Grammy- ja Golden Globe -palkintoja.

Oscar-palkinnon Liza Minnelli voitti roolista, josta hänet edelleen parhaiten muistetaan. Koreografi Bob Fossen ohjaama Cabaret (1972) on 1920-luvun Berliiniin sijoittuva ”syntinen” musikaali.

Liza Minnelli kabareetanssija Sally Bowlesina vangitsee edelleen katseen, vaikka elokuvan muukin roolitus oli huipputasokas.

Vuonna 1977 Minnelli näytteli Martin Scorsesen elokuvassa New York, New York, jossa hänen vastanäyttelijänään oli Robert De Niro. Filmi ohitetaan dokumentissa maininnalla, vaikka siitä jäi Minnellille kestohittejä myöhempiin show-esityksiin.

Vanhoissa kotifilmeissä meikitön Liza Minnelli säteilee yhtä valovoimaisena kuin elokuvissa ja näyttämöllä.

Mieleen jää esiintyvän taiteilijan suunnaton miellyttämisen tarve. Hän on kaikille ystävällinen, ottaa kaikki huomioon, kestää salamavalojen jatkuvan räiskeen – tiettyyn rajaan asti. Sitten lähdetään muiden Hollywood-tähtien tavoin Betty Fordin klinikalle vieroitukseen.

Minnelli meni naimisiin neljästi, ja jokainen liitto päättyi eroon. Dokumentissa hän ei puhu aviomiehistään lainkaan, mutta hänen ystävänsä päivittelevät. Ensimmäinen oli homo, viimeinen huijari.

Liza Minnellin ystävä leikkikoulusta lähtien, näyttelijä Mia Farrow ei keksi Minnellin viimeisestä siipasta mitään sanottavaa, ja hänellä sentään on omaakin kokemusta surkeista puolisoista.

Dokumentissa pääsevät ääneen myös Liza Minnellin takavuosien vastanäyttelijät Ben Vereen ja Joel Grey, säveltäjä John Kander sekä laulaja Michael Feinstein, jonka flyygelin ääressä Minnelli intoutuu laulamaan vanhaa hittiään.

Katsoja saa kyyneleet silmiin. Ääni ei ole yhtä voimakas kuin ennen, mutta tulkitsijan taidot ovat tallella.

Michael Feinsteinin flyygelin ääressä Liza Minnelli näyttää, että laulutaito on yhä tallella. Kuva: Yle