Äkilliseen sairauteen kesällä 2024 menehtynyt Anssi Tikanmäki oli suomalaisen sielunmaiseman säveltäjä. Hänen tunnetuimpia töitään on orkesterisarja Maisemakuvia Suomesta vuodelta 1981. Lisäksi hän teki lukuisia sooloalbumeja, musiikkia elokuviin ja teattereihin ja oli Juice Leskinen Grand Slamin kantava voima.
Anssi Tikanmäen työhuone ja kotistudio on yhä hänen kotitalonsa kellarikerroksessa Tampereen Härmälässä. Talo oli myös hänen poikiensa Eljas ja Eemil Tikanmäen lapsuudenkoti. Nyt talossa asuu Eemil perheineen.
Monet kotistudion soittimet kertovat suomirockin historiasta. Nurkassa nököttävät transistorivahvistin ja urut, joilla Anssi Tikanmäki soitti yli tuhannella Juice Leskinen Grand Slamin keikalla.
”Näillä vehkeillä Anssi maksoi tämän talon”, Eemil Tikanmäki toteaa.
Eljas ja Eemil kuvaavat lapsuuttaan onnelliseksi ja turvalliseksi. Isä oli läsnä ja tuki heidän musiikillisia kiinnostuksiaan ilman painostusta.
Pojat saivat olla mukana isän työhuoneessa myös äänityssessioiden aikana. Isä opetti vaihtamaan kelaraitanauhurin nauhan ja painamaan play ja stop -nappuloita.
“Meillä oli kolmen hengen musiikkitiimi jo pienestä pitäen. Soittelimme kolmestaan täällä kellarissa Maisemakuvia Suomesta -levyn kappaleita. Isän mukaan meidän toiveestamme”, Eljas Tikanmäki sanoo.
”Tuosta en ole varma, mutta pitäydytään isän tarinassa”, Eemil-veli naurahtaa perään.
Anssi Tikanmäki syntyi vuonna 1955 Haapajärvellä ja eli maalaislapsuuden. Hänestä piti tulla kotitilan jatkaja, mutta maanviljely loppui, kun perheen viljelykset jäivät tekojärven alle. Sitten musiikki vei mennessään.
Tikanmäki aloitti jo lapsena pianonsoiton kylän kanttorin opastuksella. Hän lähti opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan Helsinkiin, mutta sydän pysyi maaseudulla.
”Isä rakasti peltomaisemaa. Hän kävi useana kesänä Hollolan Petrax-studion pelloilla tekemässä syyskylvöjä ja verestämässä traktorilla ajoa”, Eljas sanoo.
”Isä kaipasi maaseudulle. Hän vietti viimeiset vuotensa äidin kanssa Ruoveden mökillä ja kävi kotona lähinnä hakemassa postin", Eemil jatkaa.
”Isä jätti jälkeensä jotain, jota jää vain harvoilta: musiikin. Hän elää vielä omassa musiikissaan. Sitä on hienoa vaalia ja jatkaa.”
Anssi Tikanmäki maalasi suomalaisen maisemakuvan musiikiksi. Eräällä junamatkalla Helsingistä Haapajärvelle aamuauringossa kylpenyt peltomaisena inspiroi hänet säveltämään Aamu lakeuksilla -kappaleen.
Tikanmäen esikoisalbumista Maisemakuvia Suomesta tuli instrumentaalimusiikin klassikko, joka avasi ovia muun muassa Kaurismäen veljesten luottosäveltäjäksi.
Tikanmäki koki musiikin vahvasti visuaalisesti.
”2000-luvun alussa, kun Anssi suunnitteli Tuntematonta maa -teemalevyä, siinä kohtaa kiersimme perheen kesälomareissuilla ympäri Suomea. Kävimme Ikaalisissa, Hangossa, Raatteentiellä ja monissa muissa paikoissa, joista tuli musiikkikappaleita levylle”, Eljas muistelee.
Vuonna 2002 perustettu Anssi Tikanmäki Orchestra soittaa Tikanmäen säveltämää instrumentaalimusiikkia. Emil ja Eljas liittyivät isän yhtyeeseen kaksi vuotta myöhemmin.
Pojista kasvoi monipuolisia musiikkialan ammattilaisia. He opiskelivat Tampereen konservatoriossa. Eemilin pääsoitin on viulu ja kitara ja Eljaksen rummut ja piano. Molemmat ovat säveltäneet ja tuottaneet elokuvamusiikkia.
Loppuvuoden konsertit oli suunniteltu tehtäväksi Anssin kanssa, mutta ne muuttuivat muistokonserteiksi. Tulevilla keikoilla Eljas siirtyy rumpujen takaa isän koskettimien äärelle. Se tuntuu hänestä sekä hämmentävältä että luontevalta.
Tikanmäen perheen suhde on aina ollut lämmin ja tiivis. Myös äiti on ollut mukana tukemassa musiikkityötä suunnittelemalla esiintymisasuja ja visuaalista kuvamateriaalia konsertteihin.
”Joskushan jotain eriäviä mielipiteitä tulee ja saatamme korottaa ääntämme. Mutta ei siitä koskaan kehkeydy varsinaista riitaa”, Eljas toteaa veljesten väleistä.
”Meillä on puolitoista vuotta ikäeroa. Olemme leikkineet ja soittaneet yhdessä pienestä lähtien. Moni on luullut meitä kaksosiksi ja joskus jopa yhdeksi ja samaksi henkilöksi”, Eemil nauraa perään.
Viime ajat ovat olleet Tikanmäille luopumisen aikaa. He ovat kuulleet kauniita muistoja isästään.
”Yleensä ihmisistä puhutaan kauniisti vasta kuoleman jälkeen, mutta näin ei ollut isän kohdalla. Muistan jo aikoja sitten, kun moni tuli kehumaan häntä hänen eläessään”, Eemil sanoo.
Surutyötä on helpottanut se, että kaikki sanottava ehdittiin sanoa isän kanssa.
”Isä ei pelännyt kuolemaa. Hän totesi, että johan tässä ehdittiin elää ja nähdä. Ainoastaan häntä jäi harmittamaan, ettei saanut olla pidempään pappana lapsenlapsilleen”, Eemil toteaa.
Anssi Tikanmäki Orchestran tarina jatkuu muistokonserttien jälkeen. Keikkapyyntöjä on tullut jo ensi vuodelle. Anssin jäämistöön jäi albumillinen sävellyksiä. Ne tullaan sovittamaan ja julkaisemaan myöhemmin.
”Isä jätti jälkeensä jotain, jota jää vain harvoilta: musiikin. Hän elää vielä omassa musiikissaan. Sitä on hienoa vaalia ja jatkaa”, Eemil ja Eljas toteavat.
20.11. Helsinki, Savoy
28.11. Oulu, Madetojan sali
29.11. Ylivieska, Akustiikka
10.12. Tampere, Tampere-talo
18.12. Espoo, Sellosali
20.12. Kuopio, Kuopion Musiikkikeskus
