Kuninkaallisen komea kurki viihtyy Suomen soilla

Kurjet tanssivat keväisellä pellolla. Suomessa on laajoja soita, jotka sopivat kurjille hyvin pesimäpaikoiksi. Kuva: Juho Rahkonen

Yli metrin korkuinen kurki tekee kerta toisensa jälkeen vaikutuksen suurella koollaan. Kurjen siipien kärkiväli on reilut kaksi metriä, ja metsäkauriin rinnalla se näyttää melkein pienen hirvieläimen kokoiselta.

Kurjen kanta on ollut kasvussa 1990-luvulta lähtien, ja nykyisin niitä arvioidaan pesivän Suomessa jopa 30 000–40 000 paria. Suomi on kurjelle maailman tärkeimpiä valtioita; suurin osa maailman reilusta 200 000 kurjesta pesii Fennoskandiassa ja Venäjällä.

Lentäessään kurki kaartelee ilmavirtojen mukana isoilla siivillään, joiden päissä siipisulat hapsottavat kuin räsymatossa. Kuva: Juho Rahkonen

Kurki on merkittävä lintu Itämeren alueen kulttuurissa. Virossa löydetyssä kivikautisessa haudassa kuollut lapsi oli asetettu viimeiselle matkalleen kurjen siipien saattelemana. Kurkeen on liitetty pyhiä ominaisuuksia, joskin sitä on myös metsästetty.

Suomen laajat suot tarjoavat sille runsaasti pesimäpaikkoja.

Kurjella sukupuolet ovat samannäköiset. Niinpä ne eivät voi erottautua ulkonäöllään koreilemalla, kuten monet muut linnut. Kurjilla pariutuminen tapahtuukin näyttävän tanssin ja soidinmenojen avustuksella.

Kurjet pomppivat soitimella maassa siivet levällään ja kurottavat nokallaan niskan yli selkään. Tämä tapa ilmeisesti aiheuttaa sen, että ajan kuluessa kurjen selkä värjäytyy ruskeansävyiseksi, kun sen höyhenille sataa vähän väliä sameaa suovettä.

Moni tuntee kurjen muuttoaikojen näyttävistä auramuodostelmista. Kurjet tuntuvat osaavan tämän energiaa säästävän etenemistavan erityisen hyvin. Se saattaa olla jopa kuuden kilon painoisten lintujättiläisten muuttomatkan salaisuus.

Näin isot ja raskaat linnut tuskin pystyisivät muuten joka vuosi tekemään pitkän muuttomatkan Pohjois-Euroopasta Afrikkaan ja takaisin.

Lennossa kurki tuo mieleen jopa kotkan, koska se kaartelee ilmavirtojen mukana isoilla siivillään, joiden päissä siipisulat hapsottavat kuin räsymatossa.

Pesäänsä tunkeilevalta sorkkaeläimeltä puolustava kurki kurki on yli metrin korkuinen ja sen siipien kärkiväli on on yli kaksi metriä. Sukupuolet näyttävät keskenään samanlaisilta. Kuva: Juho Rahkonen

Kevätretkellä voi kokea hätkähdyttävän elämyksen: ensin jostain kaukaa kuuluu riipaisevaa kiljuntaa, ja sitten yhtäkkiä suuri varjo lankeaa ylle, kun kurkipari liitää äänettömästi puiden yläpuolella.

Kurjen profiilista tulee mieleen jopa lentolisko. Itse asiassa nykyiset linnut ovatkin muinoin maata hallinneiden dinosaurusten sukulaisia.

Kurjen tunnistettavan KRUU-äänen muodostaa pitkä henkitorvi, jossa on ylimääräinen mutka rintalastan harjanteen kohdalla. Pitkä henkitorvi saa ääniaallot resonoimaan urkupillin tavoin, ja näin synty kurjelle tyypillinen, erittäin kuuluva ääni.