Kotimaa

Rajavartija luottaa koiransa ylivertaiseen anturiin, nenään – "Oli työn lopputulos mikä tahansa, tärkeintä on saada asia päätökseen"

Merivartiokoirat ovat paljon pienempi lauma kuin pitkän itärajan vartioijat. Merellä koirat kulkevat ilmavainulla, maarajoilla taas jäljestäen. Kaikkia vartiokoiria yhdistää palveluhalu.
Jaana Kankaanpää
Länsi-Suomen merivartioston koirista joka toinen on koulutettu myös ruumiiden etsintään vedestä. Kannelle päästyään Cara alkaa siksi ottaa vainua paitsi korkealta ilmasta myös läheltä veden pintaa.

7-vuotias saksanpaimenkoiranarttu Cena on ylimerivartija Rasmus Vikströmin ensimmäinen virkakoira. Rajakoiran koulutus alkaa siitä, kun kouluttaja hakee pennun sen ollessa luovutusikäinen.

Koirat valitaan pääasiassa kotimaisilta kasvattajilta, ja niistä useimmat ovat Cenan tavoin saksanpaimenkoiria. Myös labradorinnoutajia ja belgianpaimenkoiria käytetään.

”Kolme ensimmäistä viikkoa saa viettää 'isyysvapaata' pennun kanssa. Saa siis olla työajalla kotona koiran kanssa, jotta se tulee tutuksi uuden perheensä kanssa.”

Aika nopeasti aletaan opetella helppoja perusasioita, kuten luoksetuloa, odottamista ja istumista. ”Haluttua toimintaa palkitaan. Ruoka on pennun hyvä palkinto.”

Jaana Kankaanpää
Kymmenvuotiaanakaan Caran motivaatiota harjoitteluun ei tarvitse kysellä. Jari Kronqvisti muistuttaa, että parasta harjoitusta ovat silti aidot etsinnät ja niistä tehdyt löydöt.

Cena tuli pian mukaan myös Vikströmin työpaikalle Länsi-Suomen merivartiostoon Vallgrundin merivartio­asemalle Vaasaan.

”Töitä pentu ei tee ennen kuin se on aikuinen. Mutta työpäivän lomassa aletaan tehdä leikkimielisiä tehtäviä, kuten henkilöetsintää ja jäljestämistä.”

”Ensimmäisenä vuonna tehtäviä on jo monta kertaa päivässä, mutta niin lyhyinä pätkinä, että koira ei itse edes oikein huomaa, että kyseessä on harjoitus. Se on sille kivaa.”

Vähitellen ruoka muuttuu koulutuksen palkkiona leluksi, joka on koiralle erityisen mieleinen. Se pysyy palkkana koko uran ajan. Leikin ja muun hyvän kohtelun ansiosta koira jaksaa, ja työ on edelleen kivaa.

Jaana Kankaanpää
Merivartioston koira tottuu veneen lisäksi moottorikelkan ja erilaisten autojen kyytiin jo pennusta. Ne tottuvat myös helikopterin kyytiin, jonne ne nostetaan erityismallisissa tukivaljaissa.

Vaikka takana on siis tuhansia harjoituksia, tilanne voi yllättää koiran ja koiran reaktio puolestaan sen kaksijalkaisen työparin.

”Koiran hajuaisti on ylivoimainen. Luota koiraan. Se on tärkeintä”, Vikström sanoo.

”Ja anna koiran viedä työ loppuun asti. Maastossa etsittäessä koiran merkki voi tuntua perin mitättömältä. Mutta jos jäljet loppuvat, on hyvä palata kohtaan, jossa se näytti jotain”, Kronqvist täydentää.

Cenan eläköitymiseen menee ehkä vielä pari vuotta, jos ei satu haavereita. Merivartiokoira joutuu liikkumaan märillä, liukkailla ja keinuvilla alustoilla säässä kuin säässä. Talvella kulkupelinä on veneen sijaan usein moottorikelkka.

Cenalla on ollut jo yksi loukkaantuminen, Cara on selvinnyt vammoitta. Silti iän karttuessa hieronta ja laserhoito ovat tärkeitä lihasten huollossa.

Vikström varautuu henkisesti siihen, että hän alkaa pian etsiä uutta koiraa. Kronqvist tekee jo luopumista. Hän toivoo, että Cara voisi palvella vielä ensi kesän. Virpiniemessä on hänen tukemanaan uusi koirakko kasvamassa. Cara jää siis merivartiomestarin viimeiseksi omaksi kuonolliseksi työpariksi.

”Tässä työssä parasta on, kun pystyy auttamaan ihmisiä. Oli lopputulos mikä tahansa – vaikka kadonnut siis löytyisi vainajana, tärkeintä on saada asia päätökseen.”

Lue myös: Koirapartiot auttavat varautumisessa rajat ylittävään rikollisuuteen – koira haistaa ulkoapäin niin autoon piilotetun ihmisen kuin huumeet

Jaana Kankaanpää
Se on löytö! Cara on koulutettu etsimään ihmisiä ja esineitä vesialueiden ja maaston lisäksi myös rakennuksista ja ajoneuvojen sisältä.

Rajakoira Cara on hyvä esimerkki työmotivaatiosta. Takana on yhdeksän palvelusvuotta Virpiniemen merivartioasemalla Oulussa, mutta liki kymmenen vuoden ikä ei paina.

Merivartiomestari Jari Kronqvist tosin epäilee, josko Vanha Rouva jaksaa tänään innostua työnteosta. Se osoittautuu työpaikkahuumoriksi.

Heti kun isäntä ilmestyy Caran ”työkämpän” häkkiovelle, se alkaa. Kuono, korvat, silmät, ruumis, häntä – koko paketti on yhtä liikettä. Utelias vinku pääsee tuon tuosta.

Kun toimittajakaksikon ohjeistaminen veneilyyn ja kuvakulmien sopiminen vievät aikaa, Cara hyppii muutamaan kertaan veneestä laiturille ja takaisin tehostaakseen viestiään: ”Nyt töihin. Mikä maksaa!”

Ennen kuin vene irtoaa laiturista, Cara on keulassa ja kuono kääntyy oitis keskittyneesti tuuleen. Kuono kurottaa vuoroon korkeammalta ja välillä veneen laidan yli liki veden pintaa.

Caran erityistaito on ruumiiden etsintä. Sitä tehdään tyynellä kelillä, usein yöllä.

”Kun koira tekee havainnon, sen kuono merkkaa hukkuneen kohtaa painumalla lähelle pintaa. Koira saattaa silloin myös ”maistella” vettä”, Kronqvist kertoo.

Niin Cara, Cena kuin niiden virkasiskot ja -veljet on koulutettu monikäyttöisiksi. Perustaitoihin kuuluu etsintä maastosta, jossa jäljestetään niin ihmisiä kuin esineitä, vaikka eksyneen polkupyörää. Lisäksi koirat oppivat etsimään rakennuksista ja ajoneuvoista niihin kätkeytyneitä ihmisiä tai esineitä, kuten huumeita ja lääkkeitä.

Jaana Kankaanpää
Pitkällä itärajalla mikään ei voita koiran hajuaistia, kun on tarpeen etsiä luvattomasti rajan ylittäneiden ihmisten jäljet ja selvittää heidän kulkemansa reitit. Cara löysi luutnantti Jaakko Viitalan helposti.

Etsinnässä tärkeintä on maltti. Ihmisen tehtäväksi jää hänen mukaansa kuljettaa venettä tarkasti, ettei mikään alue jää käymättä. ”Anna koiran nenän kertoa”, Kronqvist kuvaa.

Sama pätee myös etsintään maastossa. Lähes aina kadonnut löytyy kahden kilometrin sisällä paikasta, jossa hänestä on viimeinen havainto. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että koira löytää kadonneen alueelta, joka on jo väitetty ihmisvoimin haravoidun tarkasti.

Cara on Vuoden 2013 rajamiehenä palkitulle Kronqvistille toinen koira. Meripelastuksen etsinnät ovat hänen arvionsa mukaan hieman vähentyneet 17 koiraohjaajavuoden aikana.

”Kännyköiden ansiosta apuun voidaan soittaa kavereitakin”, hän arvelee.

Vesiltä etsitään pääasiassa hukkuneita.

Kadonneiden etsinnät maastosta sen sijaan lisääntyvät väestön ikääntyessä. Keskimäärin tapauksia tulee Virpiniemen kahdelle koirapartiolle parisenkymmentä.

Näihin lähdetään poliisin virka-apupyynnöstä, usein myös vapaa-ajalta. ”Se, että koira saa oikeita löytöjä, on parasta harjoitusta. Ja ihmisille tätä tehdään.”

Tuorein Caran löytö on elokuulta. Etsitty löytyi hukkuneena.

Jari Kronqvist palkitsee Caran onnistuneen etsinnän jälkeen leikkihetkellä.

Siinä missä itärajan kollegat kehittyvät jäljestämisen mestareiksi, merivartioston koirat tottuvat jo pennusta etsimään ilmavainua käyttäen. Kohteita etsitään veneellä kulkemalla tuulen alta samaa sektoria siksak-reittiä.

Vaativimpia tehtäviä koiralle ovat kadonneiden henkilöiden etsinnät. Ne voivat kestää jopa vuorokausia. Nykyisin myös vilkkailla rajanylityspaikoilla päivät voivat olla raskaita, kun ajoneuvoja on paljon.

”Koiralle on tosi vaativaa käyttää nenäänsä. Puolen tunnin jäljestys voi olla raskaampi kuin kolmen tunnin lenkki”, Rasmus Vikström kuvaa.

Merellä partioidessa hyvää on, että koira voi väliin jopa ottaa veneen kannella nokoset.

”Silti nenä toimii. Yhtäkkiä Cara on taas pystyssä haistelemassa, kun se on havainnut jotain”, Jari Kronqvist kertoo.

Jaana Kankaanpää
”Koiralle on tosi vaativaa käyttää nenäänsä. Puolen tunnin jäljestys voi olla raskaampi kuin kolmen tunnin lenkki”, Rasmus Vikström kuvaa. Siksi väliin tarvitaan taukoja. Tässä tauko oli ansaittu.

Liki kymmenen vuotta ennen koiraa merivartijana toiminut Rasmus Vikström kertoo koiran tekevän häneen vaikutuksen yhä uudelleen.

Yhteisen taipaleen alussa hän yritti muun muassa selittää itselleen, että ei kukaan ihminen kulje ja kierrä ja kaarra noin paljon. ”Mutta koira oli oikeassa.”

Molemmat koiraohjaajat painottavat, että koiran lukemisessa riittää oppimista. Se pitää omankin työn mielekkäänä.

Vikström opetti aluksi Cenalle, että havaitessaan ihmisen se haukkuu. Huumeen se puolestaan merkkaa tuijottamalla hajun kohtaa.

”Kerran oli erittäin iso huume-erä ulkomailla. Koira ei tiennyt, mitä tehdä. Niinpä se teki kaikkea. Se haukkui, tuijotti ja raapi.”

”Melkein samanlainen tilanne oli, kun löysimme ensimmäistä kertaa henkilön ajoneuvosta. Oliko haju erilainen, kun henkilö oli ollut siellä sisällä tosi monta vuorokautta? En tiedä. Mutta siinäkin Cenan reaktio oli erilainen ja erittäin voimakas.”

Koirakuvat.fi/ Jukka Pätynen
”Koira on kannella hyvä lisäsensori. Tärkeä se on myös, jos vaikka käymme maissa kiertämässä jonkun saaren”, Rasmus Vikström kuvaa partiointia.

Lue lisää

Koirapartiot auttavat varautumisessa rajat ylittävään rikollisuuteen – koira haistaa ulkoapäin niin autoon piilotetun ihmisen kuin huumeet

Rajavartiolaitos, poliisi ja tulli yhteistyössä Torniossa: Huumeita ja nuuskaa sekä laittomia ylityksiä päätynyt rikostutkintaan

Tornion rajatarkastukset työllistivät rajavartiolaitoksen väkeä useilta paikkakunnilta – "kulttuurien kohtaamisiltakaan ei ole voitu välttyä"

Valtio ruokkii karjansa toisten mailla