Kotimaa

Vaikka muualla maassa henkirikosten määrä on vähentynyt, maaseudulla tapetaan edelleen entiseen malliin – asiantuntija kertoo, mistä ikävä kehitys johtuu

Maaseudulla korostuvat henkirikoksissa kaupunkeihin verrattuna tekijän omaan lapseen kohdistuva veriteko sekä se, että tekijänä on eläkeläinen. Lisäksi maaseudulla henkirikos tehdään maaseudulla kaupunkeja yleisemmin ampuma-aseella.
Jukka Pasonen
Merkittävimmät erot maaseudun ja kaupunkien henkirikoksien välillä liittyvät tekovälineisiin ja rikoksen uhreihin.

Siitä huolimatta, että muualla maassa henkirikosten määrä on viime vuosina vähentynyt, maaseudulla riistetään toisen ihmisen henki entiseen malliin.

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkija Martti Lehti kertoo, että 2010-luvun aikana henkirikosten määrä on pienentynyt viidenneksen kaupunkimaisissa kunnissa. Maaseudulla väestöön suhteutettu henkirikosten esiintyvyys on pysynyt entisellä tasolla.

Kun otetaan huomioon, että Suomi kaupungistuu, voisi tästä olla maaseudun ikärakenteen vanhenemisen kautta seurauksena se, että henkirikosten määrä vähenee muun maan tavoin myös maaseudulla. Näin ei siis kuitenkaan ole käynyt.

Koska yleisellä tasolla niin sanottua rikosaktiivisessa iässä olevaa nuorempaa 30-40 -vuotiasta väestöä muuttaa usein maaseudulta kaupunkeihin, olisi Lehden mukaan loogista, että maaseudulla henkirikosten määrä olisi tippunut muuta maata rajummin.

"Pitäisikö se, että tilanne on pysynyt samana, tulkita niin, että se on itse asiassa huonontunut?", Lehti kysyy.

Vaikka kehitys ei olekaan viime vuosina ollut positiivinen, ei tutkija silti halua leimata maaseutua.

"Ei maaseutu mikään väkivallan pesä ole Suomessa edelleenkään", hän sanoo.

Henkirikokset keskittyvät Suomessa tilanteisiin, joissa käytetään alkoholia. Tyypillisesti toisen hengen riistämiseen päädytään päihteidenkäyttöön liittyvän riitatilanteen seurauksena, ja usein rikos suoritetaan teräaseella. Henkirikoksen tekijän taustaprofiilissa ei tyypillisesti ole eroa sen mukaan, missä päin maata hän asuu. Profiili on myös pysynyt jo pitkään samanlaisena.

"Nämä ihmiset ovat aika pitkälti päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä ja marginalisoituneita", Lehti kuvailee.

Lehti selittää ilmiötä sillä, että maaseudulla ensihoidon saatavuus ei aina ole niin hyvä kuin kaupungeissa eli apua ei siis saada maaseudulle niin nopeasti kuin kaupungeissa.

"Kaupungissa se on tehostunut entisestään viime vuosina", Lehti pohtii ensihoidon nykytilaa.

Toinen maaseudun muuta maata synkempää henkirikoskehitystä selittävä tekijä on tutkijan mukaan maaseudulta kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike, tarkemmin sanottuna se, ketkä maaseudulle jäävät asumaan.

"Onko sieltä muuttanut pois erityisesti sellaista väkeä, jotka eivät ole riskiryhmään kuuluvaa? Ja sitten sinne on jäänyt niitä riski-ihmisiä, kun he tuskin mihinkään muuttavat", tutkija pohtii.

Riski-ihmisillä Lehti viittaa päihteiden väärinkäyttäjiin ja työttömiin, jotka ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta.

"Voisi olettaa, että heidän suhteellinen määränsä maaseudun väestöstä on hieman kasvanut, jos muuttoliike on keskittynyt aktiiviväestöön", hän arvioi.

Kun tarkastellaan maaseudun ja kaupunkien henkirikollisuuden eroja, havaitaan, että eroja on esimerkiksi tekovälineissä. Siinä missä kaupungeissa vain 14 prosenttia henkirikoksista tehtiin Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tilastojen mukaan vuosina 2003-2018 ampuma-aseella, maaseudulla tuo osuus oli 24 prosenttia. Sen sijaan maaseudulla tavallista harvempi henkirikos tehtiin teräaseella.

Tekopaikkaa tarkasteltaessa maaseudulla henkirikoksen uhriksi joudutaan hieman kaupunkia harvemmin omassa kodissa. Siinä missä kaupungeissa tehdyissä henkirikoksissa 42 prosentissa tekopaikkana on uhrin koti, maaseudulla osuus on 36 prosenttia. Maaseudulla henkirikokset taas sattuvat hieman kaupunkeja useammin jossain muussa yksityisasunnossa. Uhrin kodiksi lasketaan tilastoinnissa vain vakituiset asunnot eli ei kesämökkejä. Jos henkirikos tapahtuu vaikkapa uhrin tai tekijän kesämökillä, merkintään tekopaikaksi mökin omistussuhteesta riippumatta muu yksityisasunto.

Yleisimmin henkirikoksen uhriksi joutuu sekä kaupungissa että maaseudulla tekijän tuttava. Tällaiset tapaukset kattavat tilastojen mukaan noin puolet kaikista henkirikoksista. Tuttavan surmaaminen on maaseudulla hieman kaupunkeja harvinaisempaa. Maaseudun kannalta tilanteen tekee synkäksi se, että henkirikoksen tekijä tappaa siellä lapsensa kaksi kertaa niin usein kuin kaupungissa. Kun kaupungissa tehdyissä henkirikoksissa uhrina on tekijän lapsi vain viidessä prosentissa tapauksista, maaseudulla tuo osuus on kymmenen prosenttia. Puolisoiden välisten henkirikosten yleisyydessä ei käytännössä ole eroa maaseudun ja kaupungin välillä.

Kuten todettua, henkirikoksen tekijän taustassa painottuvat ongelmat päihteiden kanssa. Maaseudulla tehdyistä henkirikoksista yli kolmannessa tekijä on ollut alkoholisti. Kaupungeissa tuo osuus on hieman alhaisempi. Sen sijaan huumeiden ja alkoholin sekakäyttö sekä puhdas huumeiden käyttö on kaupungeissa henkirikoksen tekijöiden keskuudessa maaseutua yleisempää.

On silti syytä huomata, että tällä vuosituhannella henkirikosten tekijät ovat olleet yhä useammin muun päihteen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena. Käytännössä kyse on siitä, että niin sanottu sekakäyttö, jossa alkoholia ja huumeita käytetään samaan aikaan, on lisääntynyt. Kun vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 20 prosenttia henkirikoksen tekijöistä oli huumeiden tai mielialalääkkeiden vaikutuksen alaisena, viimeisimmän kymmenen vuoden aikana tuo osuus on kasvanut 30 prosenttiin. Huumeita käyttävistä tappajista runsaat 80 prosenttia on ollut sekakäyttäjiä.

Tappajien sekakäyttö keskittyy nuorempiin ikäluokkiin, sillä käytännössä yli 50-vuotiaiden keskuudessa tappajat ovat käytännössä ainoastaan humalassa.

Huomionarvoista on myös se, että maaseudulla 37 prosentissa henkirikoksista tekijä ei ole tuoreimpien tilastojen mukaan ollut päihteiden väärinkäyttäjä, kun kaupungeissa osuus on 30 prosenttia.

Henkirikoksen tekijän keski-ikä on maaseudulla 41 vuotta, kun se kaupungeissa on 37,1 vuotta. Ikää tarkasteltaessa silmiinpistävää on, että maaseudun henkirikoksen tekijöistä vanhuuseläkkeellä on kaksinkertainen määrä kaupunkeihin nähden. Kun osuus on kaupungeissa vain 3,6 prosenttia, on se maaseudulla 7,3 prosenttia.

Lue lisää:

Murhamiehen tekoa selittävät sekä geenit että kasvuympäristö – psykiatri kertoo, millainen on henkirikoksen tekijän mielenmaisema

Henkirikosten määrä kääntyi laskuun vuoden 2019 jälkipuoliskolla – ”Ihmiset tappavat niitä henkilöitä, joiden kanssa he ovat jatkuvasti tekemisissä"

Lapsiin kohdistuneet henkirikokset ovat Suomessa varsin harvinaisia – yleisimmin tekijä on oma vanhempi

Rikostoimittaja ja kirjailija Tuomas Rimpiläinen kritisoi Suomen lieviä rangaistuksia erityisesti taposta: "Ihmishengen pystyy sovittamaan 4–4,5 vuoden istumisella"

Lue lisää

Suomessa tuli viime vuonna ilmi 91 henkirikosta – määrä kasvoi edellisvuodesta neljänneksellä

Vakavat rikokset saavat paljon huomiota mediassa, mutta tilastot ja tutkimus kertovat myös hyviä rikosuutisia

Murhamiehen tekoa selittävät sekä geenit että kasvuympäristö – psykiatri kertoo, millainen on henkirikoksen tekijän mielenmaisema

Henkirikosten määrä kääntyi laskuun vuoden 2019 jälkipuoliskolla – ”Ihmiset tappavat niitä henkilöitä, joiden kanssa he ovat jatkuvasti tekemisissä"