Tutkimus: Kaavavalituksia ei tehtaillakaan kiusallaan – 92 prosenttia yksityisistä valittajista on asianosaisia, joiden etuihin kaavalla on todellista vaikutusta

Mielenosoittajan sateenvarjo kaupungin metsien ja viheralueiden puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa Helsingissä 26. lokakuuta 2016. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN 

Kysymys kaavoituksesta ja siitä valittamisesta nousee uutisiin yleensä silloin, kun joku suuri rakennushanke viivästyy tai jopa peruuntuu. Tällöin puhutaan usein myös jarruttamisesta, kiusanteosta ja väännetään vitsiä yllättäen löydetyistä liito-oravista. Lokakuinen ympäristöministeriölle tehty tutkimus aiheesta kuitenkin sanoo, ettei valituksia tehdä kiusallaan käytännössä ollenkaan.

Tulos on lähestulkoon päinvastainen kuin vain noin vuosi aiemmin tehdyssä Rakennusteollisuus RT:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja muun muassa kiinteistösijoittajia edustavan RAKLIn tilaamassa tutkimuksessa.

Edellinen tutkimus päätyi siihen, että kaavavalitus pitkittää kaavoitusprosessia kunnissa keskimäärin yli vuoden, ja yhdeksän kymmenestä kaavoittajasta on törmännyt jarrutusvalituksiin. Kyselyyn vastasi 173 kaavoituksen ammattilaista eri kunnista. Tulokseksi saatiin, että joka kolmas valittaja on muu kuin asianosainen. Mielikuvissa siis se kilometrien päässä asuva muutoksen jarru, joka nyt vain haluaa estää mielestään liian korkean tornitalon tai maiseman pilaavan tuulivoimalan rakentamisen.

Edellisen selvityksen tilanneet tahot näkevät kaavavalitukset luonnollisesti ongelmana, sillä ne viivästyttävät hankkeita ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Esimerkiksi Rakennusteollisuus ja EK haluaisivat rajata valitusoikeutta entisestään.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana valitusmaksuja jo korotettiin ja hallinto-oikeuden kaavapäätöksestä edelleen valittaminen muutettiin luvanvaraiseksi.

Vaasan yliopiston julkisoikeuden emeritaprofessori Eija Mäkinen kävi läpi ministeriön toimeksiannosta hallinto-oikeuksien vuosien 2016–2017 asemakaavavalituksiin annetut hallinto-oikeuspäätökset ja kysyi hallinto-oikeuden tuomareilta, ovatko nämä törmänneet kiusantekomielessä tehtyihin tai aiheettomiin valituksiin. Tuomareiden, kuten myös 169 kaavavalituspäätöstä läpi kahlanneen Mäkisen, näkemys on, että valitukset ovat lähes kauttaaltaan perusteltuja, vaikka suurin osa valituksista ei menestykään.

Mäkinen yllättyi tuloksesta itsekin.

"Oletin, että enemmän olisi helppoja valituksia, joista heti näkee, ettei tämä johda mihinkään, mutta monet valitukset olivat yllättävän hyvin tehtyjä. Kaavat voivat joistakin näkökulmista olla vaikka kuinka huonoja, mutta eivät välttämättä lainvastaisen huonoja. Hallinto-oikeustuomarit eivät pitäneet hylättyjäkään valituksia turhina, vaan päätökset olivat monta kertaa kiikun kaakun."

Mäkisen päätöksiä koskevan analyysin mukaan yksityistä valittajista kaikkiaan 92 prosenttia oli joko kaava-alueen asukkaita, maanomistajia, naapureita tai lähialueen asukkaita, joiden etuihin kaavapäätöksellä on todellista vaikutusta. Toisin sanoen suurin osa valittajista oli tutkimuksen mukaan asianosaisia, ei sivullisia kiusantekijöitä. Tähän lukuun ei ole otettu mukaan ympäristönsuojeluyhdistysten, asuinalueyhdistysten tai viranomaisten tekemiä valituksia.

Mäkinen varmisti asian käymällä päätökset läpi tarkkaan.

"Kävin läpi, missä valittaja asui valituskohtaisesti suhteessa kaava-alueeseen sekä valituskirjelmän perusteet ja päätökset. Lähes kaikilla oli aivan selvä intressi."

Ero kahden tutkimuksen tuloksille syntyy ainakin siitä, että vuoden 2018 tutkimuksessa ei määritelty tarkemmin sitä, mitä asianosaisella tarkoitetaan tai sitä, milloin valitus on turha tai jarruksi tehty valitus. Määritelmät perustuivat kunkin kyselyyn vastanneen omiin käsityksiin. Myös tutkimusmenetelmä ja haastateltavien joukko oli erilainen.