Mäkihyppääjä elää unelmaansa
Janne ja Mico Ahonen sekä Lahden symbolit. Reilun vuoden kuluttua Lahden mäissä taistellaan MM-mitaleista. Ne kisat tulevat Micolle vielä liian nopeasti mutta ovat isä-Jannen päätavoite. Kirsti Porttila Kuva: Viestilehtien arkistoJanne Ahosen palkintokaapista löytyy kaksi joukkuemäen kisan olympiahopeaa ja peräti viisi MM-kisojen kultaa, joista kaksi henkilökohtaista mitalia. Mäkiviikon tämä 38-vuotias legenda on voittanut historialliset viisi kertaa.
Ahonen saattaa vielä tehdä historiaa hyppäämällä samoissa maailmancupin kisoissa poikansa kanssa.
Mico Ahonen täyttää joulukuun lopussa 14. Vääjäämättä lähestyy myös hetki, jolloin ikäluokkansa superhyppääjä kolkuttelee maajoukkueen portteja.
”Vielä sen aika ei ole. Kun Mico saa lisää pituutta ja sitä kautta luontaista painoa, sitten kaikki on mahdollista”, Janne Ahonen pohtii.
Tapaan Ahoset Lahden suurhallissa, jossa isä ja poika tekevät yhdessä voimaharjoitusta. Lahden mäet ovat suljettuina, kesäkausi on ohi ja nyt odotellaan pakkasia ja lunta.
Kaksikko hölkkää suurhallin suoralla. Lihaksiin haetaan lämpöä ennen punttitreenin alkua.
Olen seurannut Jannen uraa kisapaikoilla ja harjoitussaleilla aina ensimmäisestä maailmancupin kisasta alkaen. Kun nyt seuraan Micon tekemistä, mieleen palautuvat välähdyksenomaisesti kuvat nuoresta Jannesta.
”Onhan tämä jotain aivan uskomatonta, välillä täytyy oikein nipistää itseään, että muistaa todellisuuden. On hienoa, että voin harjoitella oman pojan kanssa ja kummallakin on sama päämäärä samassa lajissa.”
”Mico on kuitenkin vielä poika, annetaan pojan kasvaa ihan rauhassa, ei tässä ole kiire mihinkään”, isä Ahonen muistuttaa.
”Itse kasvoin siinä 15 ja 16 ikävuoden välillä lähes 20 senttiä, Mico täyttää 14 vuotta.”
Yhteisessä harjoituksessa on yhteistä vain paikka ja liikkeet. Kun Janne tekee hyppyjä kyykystä ylös sadan kilon painot niskassaan, Micolla on tangossa 40 kiloa.
”Otan vielä Micon tangosta kiinni sen ollessa lakipisteessä, ettei tanko vain putoa alas selkärangan päälle.”
Ahonen on maailmassa varmasti ainoa mäkihyppääjä, joka harjoittelee poikansa kanssa, eikä kovin monesta muustakaan lajista löydy huipulla olevaa isä-poika-kaksikkoa.
Ahonen oli itseoikeutettu kutsun saaja, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö kutsui tänä vuonna itsenäisyyspäivän juhliin ansioituneita mäkihyppääjiä.
Alun perin Ahosen piti hypätä samaan aikaan Lillehammerin maailmancupissa, mutta mystinen virussairaus vei hänet toipilaslomalle ensimmäisten cupin kisojen jälkeen.
Vaikka Ahosen ensimmäisestä maailmancupin kisasta tulee kuluneeksi 23 vuotta, tavoitteet eivät ole muuttuneet miksikään. Tänä vuonna mies haluaa taistella jälleen mäkiviikon kärkisijoista, jopa voitosta.
”Menestyminen on ainoa motivaattori, joka potkii minua eteenpäin. Sen verran on jo tullut matkusteltua, ettei sitä enää sen vuoksi kisoihin lähdetä”, Janne naurahtaa.
Ahonen tekee taas historiaa, sillä hän on osallistunut ennen kauden alkua 397 kertaa maailmancupin henkilökohtaiseen kisaan. Kauden avauksessa hän sai yhden kisan lisää, 400 tulee täyteen mäkiviikolla.
Palkintopallilla Janne on ollut henkilökohtaisissa kisoissa tähän mennessä 108 kertaa, edellisen kerran Bischofshofenissa mäkiviikon päätöskisassa vuonna 2010.
Ahonen lähtee tähän kauteen tavoitteenaan paluu maailmancupin terävimpään kärkeen.
Viime kausi ja mennyt kesä näyttivät, että maailmalta löytyy tällä hetkellä ainakin kymmenkunta hyppääjää, joista kuka tahansa voi voittaa kisan.
Menneiden vuosien yksinvaltiaitten aika on siis ohi.
”Kärki on tasoittunut, mutta se on vain myönteinen asia.”
”Suomestakin löytyy taas pitkästä aikaa useampi hyppääjä, jolta voi odottaa menestystä. Olen vahvasti sitä mieltä, ja tuloksetkin puhuvat sen puolesta, että lajin kotimainen aallonpohja on ohitettu.”
Ahosen lisäksi tänä talvena voidaan menestystä odottaa ainakin Harri Ollilta, Jarkko Määtältä, Lauri Asikaiselta ja Ville Larinnolta.
Viisikosta vain Määttä ei asu Lahdessa.
Viimeisimpänä vuoden 2017 MM-kisakaupunkiin muutti Asikainen, valmennuksen ja mäkien perässä. Lahden mäet ovat nyt saaneet uusitun ilmeen ja suomalaiset haluavat harjoitella niissä niin paljon kuin mahdollista.
”Onhan se meille kieltämättä etu, että saamme harjoitella niissä mäissä, joissa hypätään 2017 MM-mitaleista”, Ahonen myöntää.
Suomalaisilta säästyy paljon aikaa ja rahaa, kun he voivat hypätä mäissä milloin haluavat. Ulkomaalaiset joutuvat nyt tulemaan Lahteen leireille, jos haluavat tutustua uusittuihin mäkiin.
Ahosten voimaharjoitus lähenee loppuaan. Päivän teemana oli ponnistusvoima. Kummankin pomppu nousi hyvin, mutta kaiken muun huomion suhteen Mico pitää kuitenkin jalkansa tiiviisti maan kamaralla.
”On se ihan mukavaa treenata iskän kanssa, siinä samalla saan myös paljon hyviä neuvoja.”
Mico hyppäsi ensimmäisen kerran Lahden suurmäestä 11-vuotiaana, kun isä Janne päästettiin sinne vasta 14-vuotiaana.
”Se oli ihan jännä hetki. Sain tietää pääseväni suurmäkeen vasta, kun aloitimme treenin”, Mico muistelee.
Nyt hän haaveilee jo mäkiviikosta.
”Ehkä parin vuoden kuluttua voisin olla siinä kunnossa, että pääsisin sinne mukaan.”
Ehkä kahden vuoden päästä näemme myös sen ihmeen, että samassa maailmancupin kisassa hyppäävät isä ja poika.
Jari Porttila
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
