Polvijärveläinen Jouko Kettunen kehittää puiden polttotekniikkaa – ideanikkari tavoittelee puhdasta ja tehokasta palamista

Mitä vaativampia tavoitteita, sitä useampia prototyyppejä tarvitaan. Jouko Kettunen laskee, että nyt käytössä on 20. prototyyppi kiukaasta, jolla hän kehittää puun polttotekniikkaa. Kuva: Lari Lievonen

Jouko Kettunen toivoo löytävänsä yhteistyökumppanin, jonka kanssa jatkaa polttotekniikan kehittämistä. Tulokset koepoltoista ovat koko ajan lupaavampia ja lupaavampia. Kuva: Lari Lievonen

Pelle Peloton, tuo Ankkalinnan keksijänero keksii harva se päivä vaikka minkälaisia vekottimia. Ideat vain pälkähtävät sarjakuvahahmon päähän, ja hyvin nopeasti työhuoneessa valmistuu taas uusi laite.

Ankkalinnan ulkopuolella keksiminen ja tuotekehitystyö ovat pitkäjänteisiä hommia. Tarvitaan vuosien ja jopa vuosikymmenten mittainen taival, ennen kuin ideasta syntyy prototyyppi ja prototyypistä sarjatuotantoon kelpaava tuote.

Etsi ja kokeile -menetelmä on työläs, sanoo polvijärveläinen Finn Proto Oy:n toimitusjohtaja Jouko Kettunen.

Kettunen aloitti työuransa rakennusmiehenä. "Rakennusmiehen työt opettivat analyyttistä ajattelua ja työvaiheiden tarkkaa suunnittelua."

Ensimmäisen apuvälineen hän ideoi rakennusmiehenä rakentaessaan seurakunnalle tiloja. Valaisimet sijoitettiin korkealle, kuuteen metriin. …

"Tajusin, että oli kehitettävä väline, jolla korkealle kiinnitettyjen valaisimien lamput saisi vaihdettua turvallisesti ja helposti. Ideasta syntyi tuote, joka sai tuotemerkin Lamputin."

Vuonna 1989 Kiteellä järjestettiin yli vuoden mittainen prototyyppi-kurssi. Kettunen osallistui kurssille ja paneutui siihen, miten ideasta syntyy prototyyppi eli mallikappale ja mallikappaleesta valmis tuote.

Jo tuolloin, kolmisenkymmentä vuotta sitten, kävi Kettusella ensimmäisen kerran mielessä ajatus puun polttotekniikan kehittämisestä.

Vuodet ja vuosikymmenet vierivät. Kettunen perusti yrityksen Finn Proto Oy:n ja kehitti ihmisten liikkumiseen erilaisia apuvälineitä. Yrityksen asiakkaita olivat muun muassa sairaalat ja hoitolaitokset.

Mielessä pyöri koko ajan, miten puuta voisi polttaa tulisijassa tehokkaammin ja puhtaammin.

"On oikeastaan ihme, miten vähän puunpolttoa on tutkittu. Puut tuikataan tuleen saunan pesässä, leivinuunissa tai takassa, eikä niiden palamisen perään paljon katsella."

Kettunen kuvailee puuta maailman parhaaksi polttoaineeksi. Se on ollut yksi eteenpäin ajava voima, joka on saanut jatkamaan kehitystyötä.

"Niinkin arkisesta asiasta kuin puiden polttamisesta löytyy yllättävän paljon uusia ulottuvuuksia."…

Finn Proton tuotantotiloissa Polvijärven teollisuusalueella valmistetaan yhä apuvälineitä, mutta Kettunen on pistänyt viime vuosina yhä enemmän paukkuja puun polttotekniikan kehitystyöhön.

Teollisuushallin vieressä on puukiuas, johon on kiinnitetty erilaisia mittausvälineitä. Puut on sytytetty kiukaan pesässä lukemattomia kertoja. Joka kerta polton reaktioita mittaava mittari on kytketty tietokoneeseen.

Polton reaktiot ovat kirjautuneet talteen, ja polttomenetelmän kehitystyö on ottanut askelia eteenpäin.

Jotta puu palaisi mahdollisimman hyvin, palavien kaasujen olisi sekoituttava happeen. Palavien kaasujen pitäisi kohdata happi vieläpä oikeassa lämpötilassa, siten syntyy lämpöä ja hiilidioksidia.

Kaasuuntuneet aineet antavat lämpöä hyvin, kun ne poltetaan kuumalla liekillä erillään kiinteästä hiilestä. Kiinteä jäännöshiili antaa myös hyvin lämpöä, kun se saa sopivasti happea ja palaa erillään kaasuista.

"Haasteena on saada palamiskaasut sekoittumaan juuri oikeassa ja sopivassa suhteessa. Palamisilman lisääminen puiden sekaan ja päälle edustaa uutta ajattelua. Uskon, että menetelmää voisi kehittää vielä ja yrittää hallita virtauksia vielä nykyistä paremmin."

Virtaukset, osavirtaukset ja turbulenssi vuorottelevat Kettusen puheissa. Hän selittää, miten tulisijan yläosassa on yhtenäinen palamisilmavirtaus poistumiskanavaan. Lämmön muodostus alkaa, kun kaasuuntuneet palavat kaasut nousevat virtauksen mukaan.

Palamisilmavirta pitäisi saada rikottua. Kun virtaus levittäytyy eri puolille tulipesään laajalti, palaminen on tehokkaampaa, mikä nostaa tulipesän lämpötilaa ja palamisen ominaisuuksia paremmaksi.

Nykyinen kiuas lienee 20. mallikappale, jossa Kettunen yrittää saada virtauksia, osavirtauksia ja turbulenssia hallittua.

Ennen kuin mallikappaleesta tulee sarjatuotantoon kelpaava kiuas, oikeanlaisiin virtauksiin pitää tarvittaville säädöille löytää standardiasetukset tai automaatiotekniikka tekemään säädöt.

Kettunen ei ole tyytynyt kehitystyöhön vain omalla tontillaan. Hän on hyödyntänyt muun muassa Pohjois-Savon liiton, Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun yhteishankkeen pienpolttosimulaattori Simoa.

"Valitettavasti simulaattoripoltto ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla."

Kettunen uskoo, että tehokkaampi ja puhtaampi puun polttotekniikka voisi kiinnostaa esimerkiksi kiuas- tai lämmityskattilavalmistajia. Menetelmä on sovellettavissa erilaisiin laitteisiin.

Mutta kehitystyö on vielä kesken, vaikka patentin hän sai menetelmälle alle vuosi sitten. "Patentin saaminen vakuutti minut siitä, että olen oikeasti tekemässä jotain uutta."

Polte kehitystyön tekemiselle on kova. Mutta yksin työtä on raskasta tehdä.

"Etsin kumppania, jolla olisi mielenkiintoa ja mahdollisuuksia panostaa menetelmän kehittämiseen."