HENGÄHDYSPAIKKA Pakolainen 2000 vuoden takaa
Joulu – siihen sisältyy niin monenlaista!
Karjanhoitajilla on joulun tapahtumissa oma tärkeä roolinsa. Ketkäpä muut kuin paimenet saivat ensimmäisinä tiedon maailman Vapahtajan syntymisestä. Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, he saivat nähdä taivaan aukeavan ja kuulla enkelijoukkojen lauluin ylistävän Vapahtajan syntymää.
Ei ihme, että etelän kristityissä maissa, kuten Kreikassa, heidän kollegansa lammaspaimenet saatellaan vielä tänäkin päivänä jouluyön jumalanpalveluksessa kirkon etuosaan kunniapaikalle. He saavat myös ensimmäisinä lähestyä ehtoolliskalkkia.
Jouluyön jumalanpalvelus on Kreikan maaseudulla aina yöllä. Lampaat ovat silloin läävissään turvassa susilta, joita Kreikan vuorilla vielä vaeltelee. Niinpä paimenillakin on mahdollisuus päästä rauhassa eläytymään muinaisten virkaveljiensä tunnelmiin.
Betlehemin paimenten kokemuksiin kuuluu myös se, että he saivat ennen kaikkia muita ihmisiä nähdä itsensä vastasyntyneen maailman Vapahtajan. Aloite oli heidän omansa. Juoksujalkaa he riensivät yön pimeydessä kedolta kohti Betlehemiä, löysivät Jeesus-lapsen, hänen äitinsä ja Joosefin.
Voi kuvitella paimenten ihastusta ja riemua, kun he näkivät pienen maailman pelastajan seimessä olkien keskellä. Seimi ja luola olivat kaikki heille hyvin tuttuja, mutta nyt paikka sai uuden merkityksen.
Tänä jouluna, yli 2000 vuoden kuluttua, toinenkin seikka Kristuksen elämän alkuvaiheesta, joka yleensä jää pienemmälle tarkastelulle, on jälleen erittäin ajankohtainen. Varsin pian nimittäin Jeesuksesta itsestään, hänen äidistään ja kasvatusisästään Joosefista tuli pakolaisia.
Kuningas Herodes, joka oli itämään tietäjiltä saanut tietää Jeesuksen syntymästä, ei tahtonut kuulla puhuttavankaan mistään uudesta juutalaisten kuninkaasta, olipa tämä sitten vaikka pieni lapsi, ja halusi varmuuden vuoksi tappaa hänet. Silloin Joosef teki nopean päätöksen: hän otti Jeesuksen ja hänen äitinsä ja kiirehti yönselkään pois kotimaastaan kohti Egyptiä.
Pyhästä perheestä tuli nykykielellä maahanmuuttajia.
He viettivät Egyptissä kolme ja puoli vuotta eli Herodeksen kuolemaan saakka. Siellä he asuivat monissa eri paikoissa, joita sekä Egyptin koptikristityt että muut kristityt matkailijat edelleen käyvät kunnioittamassa. Ei ole säilynyt tietoja, että heillä olisi ollut Egyptissä erityisempiä vaikeuksia, mutta muukalaisia he siellä kuitenkin olivat.
Me täällä olemme nyt ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa maahamme on pyrkimässä enemmän ihmisiä kuin olisimme halukkaita ottamaan. Meille tekee hyvää muistaa, että myös Jeesus on ollut maahanmuuttaja. Olisikohan Hän kelvannut meille?
Ne taas, jotka nyt ovat tänne tulossa, saavat itse asiassa kiittää juuri Jeesusta siitä, että heidät otetaan vastaan. Kristinusko on muovannut meitä eurooppalaisia, vaikka ehkä tiedottomastikin, siihen suuntaan, ettemme voi jättää ihmisiä paleltumaan pakkaseen ja kuolemaan nälkään. Se kyllä tiedetään muualla maailmassa.
Kristoduli
Nunna
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
