Sari Piippo tekee sarjakuvansa piirtopöydän avulla. Sillä on helppo luoda yksinkertaisia taustoja ja muokkailla uusia ilmeitä ja asentoja hahmoille. Tarvittaessa hän pyytää apua tyttäreltään. Kuva: Laura Kuivalahti
Luomuhömppä-sarjakuvassa porkkanavartaloinen äiti pohtii ekologista elämää
Sari Piippo ei ollut piirtänyt vuosikymmeniin ennen kuin alkoi luoda sarjakuvaa Luomuhömppä-nimisestä äidistä.
Kuva: Sari PiippoPorkkananmallinen vartalo, vihreät kainalokarvat ja salaattimainen hiuspehko. Sellainen on Luomuhömppä, ekoajatteluun hurahtanut perheenäiti, joka seikkailee samaa nimeä kantavassa sarjakuvablogissa.
Espoolainen Sari Piippo perusti vuosi sitten blogin sarjakuvalleen, sillä hän halusi jakaa suuremmalle yleisölle ajatuksiaan ympäristöystävällisestä elämästä.
Luomuhömppä syntyi ensimmäisessä muodossaan jo kesällä 2014, kun Piipon mies ehdotti sitä henkilön nimeksi lastentarinaan, jota Piippo oli tuolloin kirjoittamassa. Satuun se ei istunut, mutta muuta käyttöä nimelle kyllä löytyi.
Syksyllä 2014 Piippo hahmotteli jo ensimmäisiä sarjakuvakäsikirjoituksia. Hän ei ollut kuitenkaan piirtänyt sitten peruskoulun, eikä paperille tuntunut syntyvän kelvollisia kuvia.
Pari vuotta myöhemmin Piippo sai houkuteltua tyttärensä Viivin kuvitushommiin hankkimalla kotiin digitaalisen piirtopöydän. Sen avulla sarjakuva syntyy huomattavasti nopeammin kuin käsin piirtämällä.
Viivi piirsi noin kymmenen sarjakuvastrippiä, ennen kuin omat piirustusprojektit kiilasivat tärkeysjärjestyksessä ohi. Piippo oli valinnan edessä – joko hänen täytyisi itse piirtää tai sitten lopettaa koko sarjakuva.
”Loppujen lopuksi kynnys ei ollut iso, sillä ajattelin, että tämä on vain tehtävä. Sisuunnuin, sillä Luomuhömpästä oli tullut minulle sen verran tärkeä.”
Piippo pohdiskelee ympäristöystävällistä elämäntapaa sarjakuvan lisäksi omassa elämässään. Hän katsahtaa ympärilleen suuressa omakotitalossa.
”Eihän tämä vaikuta kovin ekologiselta asumiselta, mutta nykyään elämme todella yksinkertaisesti ja vaatimattomasti.”
Piippo ei ole lentänyt yli kymmeneen vuoteen, autolla ajamista hän pyrkii välttämättä ja ostoksissaan hän pitäytyy perusasioissa.
”Kun sitä ekologista reppua on kertynyt, yritän, etten tuottaisi enempää turhanpäiten.”
Omakuvaksi Piippo ei Luomuhömppää kutsuisi, ennemminkin se on hänelle esikuva. Ideoita sarjakuvaan hän ammentaa oman elämänsä lisäksi netin keskustelupalstoilta ja kommenttikentistä.
”Minulle on tullut jonkinlainen tutka. Jos vähänkin jokin asia nostaa suupieliä, nappaan siitä heti kiinni ja kirjoitan muistiin.”
Jännitettä sarjakuvaan tuo Luomuhömpän insinööripuoliso, joka katselee kumppaninsa ekologista innostusta kriittisesti laskentataulukko kädessä. Piippo myöntää, että samanlaista asetelmaa on havaittavissa myös hänen omassa kodissaan.
Toisaalta toinen näkökulma haastaa myös omaa ajattelua. Esimerkiksi suunnitellessaan sarjakuvaa suolalampusta Piippo joutui vaihtamaan käsikirjoitusta, kun lampun toimivuudesta ei löytynytkään takeita.
”Luovin huuhaan ja tieteen välissä.”
Kauniita kesäpäiviä Piippo ei halua hukata tietokoneen ääressä istuen, mutta keväällä hän päivitti blogiaan säännöllisesti noin kerran viikossa.
Yhden kolmen ruudun sarjakuvastripin tekemiseen häneltä menee aikaa tunteja. Yleensä hän piirtää yhden ruudun päivässä, sillä hän ei halua tehdä työtä kiireessä.
”Taivasteluun ja jahkailuun menee hirveästi aikaa. Myös viimeistelyvaihe kestää kauan. Yleensä julkaisen sarjakuvan kaksi kertaa, sillä huomaan ensimmäisellä kerralla vielä jotain mitä pitää korjata.”
Piippo on ollut kymmenen vuotta kotiäitinä. Nyt kun nuorimmainenkin neljän lapsen katraasta on alakoululainen, alkaa ajatus vaellella myös uusiin haasteisiin. Ehkä Luomuhömppä voisi olla yksi mukava sivuprojekti, hän haaveilee.
”Kun nämä ympäristöasiat pyörivät mielessä koko ajan, niin Luomuhömppää on helppo tehdä.”
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
