Ohjaaja Joonas Berghäll tahtoo auttaa miehiä, sillä heidän elämässään moni asia voisi olla paremmin

Miehiä ja poikia -dokumentissa Joonas Berghäll kertoo, kuinka luki nuorena Taru sormusten herrasta -järkäleen. Hän tahtoisi auttaa nykypoikia kiinnostumaan lukemisesta. Kuva: Pekka Fali

Joonas Berghäll tuli suurelle yleisölle tutuksi dokumentillaan Miesten vuoro. Elokuva voitti muun muassa Jussin, Kultaisen Venlan ja Miehen työ -palkinnon. Kuva: Oktober Oy

Joulukuun alussa julkaistiin 9-luokkalaisten oppimista kuvaavan Pisa-kokeen tulokset. Niiden mukaan sukupuolten väliset osaamiserot ovat Suomessa teollisuusmaiden suurimmat. Tulosten perusteella tutkijat arvioivat, että viidenneksellä kaikista suomalaispojista lukutaito ei riitä jatko-opintoihin.

Dokumentaristi Joonas Berghälliä ihmetyttää, miksi Pisa-kokeista ei noussut suurempaa meteliä. Hän on tehnyt 2000-luvulla koko joukon elokuvia, joilla haluaa tehdä miesten kohtaamia ongelmia näkyviksi.

Hänet tunnetaan parhaiten Miesten vuoro -dokumentista, jonka hän teki yhdessä Mika Hotakaisen kanssa.

Alkuvuodesta 2019 Berghälliltä ilmestyi dokumentti Miehiä ja poikia. Siinä suomalaiset miehet kertovat elämänsä vaikeimmista asioista: oman lapsen kuolemasta, hävityn huoltajuuskiistan aiheuttamasta kivusta tai työperäistä itsemurhaa lähenevästä loppuun palamisesta.

Yksi elokuvan miehistä on ohjaaja itse. Hänelle moni dokumentissa käsitelty asia on tuttu henkilökohtaisesti.

Elokuvan alussa ohjaaja kertoo äitinsä kuolemasta loppuvuodesta 2015. Berghäll kuvailee, kuinka silloin käsitteli menetystä.

"Tuntui kuin olisin pukenut seitsemän haarniskaa päälleni äidin kuoleman jälkeen, kunhan en vain tunne mitään."

Äidin toive -elokuvan kuvausten aikana Berghäll sai loisen, jota lääkärit luulivat aluksi tappavaksi. Kuva: Oktober Oy

Berghällin äiti puhui pojalleen usein tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Häneltä nuori Joonas oppi, miten tärkeää on kohdata ihminen ihmisenä, ei jonkun ryhmän edustajana.

Lääkärinä työskennellyt Raija Berghäll auttoi työssään muun muassa perheväkivallan uhreja. Heitä nähdessään pojalla oli ajoittain tapana alkaa syyttää miehiä kaikesta tapahtuneesta.

"Äiti aina pysäytti minut ja sanoi, että en voi tuomita ihmistä tietämättä hänen tilannettaan ja taustojaan."

Yläasteella Berghäll sai ensimmäisen henkilökohtaisen kokemuksensa epätasa-arvosta. Silloin hänelle valkeni, että muutaman vuoden kuluttua alkaisi armeija.

"Silloin mietin, että miten voi olla että parhaat ystäväni, jotka olivat tyttöjä, voisivat jatkaa elämäänsä ja mennä yliopistoon, mutta minun pitäisi lähteä inttiin."

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Berghäll astui palvelukseen Savon prikaatissa. Muutamassa viikossa hänen polvensa olivat niin huonossa kunnossa, että nuorimies oli lähetettävä Helsingissä sijaitsevaan Keskussotilassairaalaan.

Palvelus keskeytyi. Hänellä todettiin selkärankareuma jota lukion lääkäri ei ollut huomannut ja johon kutsuntalääkäri ei ehtinyt perehtyä.

Vuonna 2015 ilmestyi elokuva Äidin toive. Äitiyttä ja naiseutta käsittelevä elokuva kertoi kymmenen naisen tarinan eri puolilta maailmaa. Yksi dokumentin kuvauskohteista oli Etelä-Afrikka. Siellä Berghäll sai loistartunnan, jota luultiin aluksi tappavaksi.

Alkuvuodesta Berghälliltä ilmestyi dokumentti Miehiä ja poikia, jossa tehtiin näkyväksi miesten kohtaamia tasa-arvo-ongelmia. Kuva: Oktober Oy

Hänelle kerrottiin madon syövän ensin sisäelimet, sitten keskushermoston, sen jälkeen aivot. Osana kuoleman odotusta Berghäll suunnitteli omia hautajaisiaan. Lopulta selvisi, että lääkärit olivat tunnistaneen loisen väärin. Kuolema ei tullut, mutta sen odotus sai miehessä aikaan muutoksen.

Viimeisen kymmenen kuukauden aikana ohjaajan elämä on ottanut uuden suunnan. Nyt hän haluaisi auttaa muita suomalaisia miehiä tulemaan yhtä onnelliseksi kuin itse on. Hänelle käänteentekevä oivallus tapahtui elämäntapavalmennuksessa Tampereella.

Kurssin esittelyluennolla pidetyssä harjoituksessa piti kuvata, kuinka paljon onnellisuutta ja onnettomuutta kokee. Ajatus oli, että tunteiden kuvaaminen geometrisesti tekisi niiden hahmottamisen miehille helpommaksi.

Vaakasuuntaan käännetyllä A4-arkilla oli Berghällin kahtia jakama suorakulmio. Onnellisuutta kuvaava osuus vei sen pinta-alasta 20 prosenttia. Loput 80 prosenttia oli onnetonta.

Hän teki liikaa töitä, keskimäärin yli 10 tuntia päivässä. Tuotantoyhtiön talous oli jatkuvasti kovilla. Terveyden kanssa oli ongelmia eikä ystäville ollut aikaa. Mikä neuvoksi, kurssilla kysyttiin.

"Tajusin, että kotikaupungissani Kemissä olin ollut onnellinen. Olin kaivannut sinne takaisin siitä lähtien, kun muutimme pois Suopursunkuja 3:sta."

Muutama kuukausi oivalluksen jälkeen hän oli muuttanut äitinsä tyhjäksi jääneeseen kotitaloon Louelle Lounais-Lappiin.

Louella Berghällin vuorokausirytmi on hyvällä mallilla. Päivän jälkeen saunominen auttaa ohjaaja unohtamaan työasiat. Kuva: Pekka Fali

Berghällin elokuvat ovat saaneet paljon kannustavaa palautetta. Siitä iso osa tulee naisilta, jotka kertovat ohjaajalle tämän työn tärkeydestä.

"Kaikkein voimakkain palaute tulee silti miehiltä. Tuntematon mies on pysäyttänyt minut kaupassa ja kertonut elokuvieni muuttaneen hänen elämänsä."

Kaikki eivät kuitenkaan suhtaudu Berghälliin yhtä lämpimästi. Häneen on koetettu lyödä miesasiamiehen leima, jonka ohjaaja kuitenkin torjuu jyrkästi. Berghäll sanoo tekevänsä tasa-arvoelokuvia, joissa tahtoo nostaa esiin kaikenlaisten ihmisten kohtaamaa vääryyttä.

Elokuvien teon ohella Berghäll on aloittamassa itsekin elämäntapavalmennuksen antamisen. Hän haluaa tarjota miehille samaa apua, jota on itse saanut.

"Tahtoisin käydä miesten kanssa läpi tunteiden näyttämistä, itsestä välittämistä, puhumista ja terveydestä huolehtimista. Uskon, että siitä olisi apua tuhansille miehille."

Hän tahtoo myös tehdä oman osansa poikien heikon lukutaidon parantamiseksi. Ajatuksena on tehdä yhteistyötä joidenkin Meri-Lapin koulujen kanssa. Siellä hän haluaisi järjestää lukukerhoja, joissa pojat saisivat itseään kiinnostavaa luettavaa.

Suomalaiset miehet voisivat Berghällin mielestä oppia naisilta monta asiaa, muun muassa omasta terveydestä huolehtimista. Hänen mielestään naisilla on parempi asenne lääkärissä käyntiin.

"Lääkäriin ei tarvitse mennä vasta viimeisessä hädässä," hän sanoo.

Toisaalta hän on omassa elämässään huomannut, että lääkärit eivät välttämättä ota miesten vaivoja vakavissaan, eivätkä miehet vaadi itselleen asianmukaista hoitoa.

"Omien terveysongelmieni kanssa sain apua hyvältä naispuoliselta ystävältäni. Hän sanoi minulle, että mene vastaanotolle äläkä tule ulos ennen kuin saat hoitoa."

Ohjaajan mielestä miehet voisivat muutenkin ottaa naisista mallia esimerkiksi työnteossa. Epäterveellisen pitkiä työpäiviä tehneen Berghällin mielestä monilla miehillä on taipumus tehdä töitä hullun lailla, periksi ei anneta -asenteella.

"Naiset ovat siinä mielessä älykkäämpiä, että he tuntevat omat rajansa miehiä paremmin."